Ajatuksia tuhannen kilometrin päästä

Jotta voi nähdä lähelle pitää mennä kauas, tällä kertaa Norjaan asti. Monia kesiä olemme viettäneet mökillä viihtyen, mutta nyt tuntui siltä, että maailmaa pitää vähän avartaa.
Villeni on uneksinut Norjan Altasta. Niinpä Jäämerta kohti osoitti retkeilyautomme nokka lauantaiaamuna. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen eli moitteeton ajosää. Säästä johtuen otimme tavoitteeksi päästä niin pitkälle kuin jaksaisimme yhtenä päivänä matkustaa.

Caravaanareilla on tapana tervehtiä toisiaan.

Etelän mäntymetsät vaihtuvat kilometrien päästä
Lapin vaivaiskoivuihin.

Välillä ajomatka tuntui tylsältä.

Viimeistelin viimeisintä blogipostausta matkan aikana.

Kalasatama Simossa oli ensimmäinen yöpymispaikkamme.  Kaasujalka levänneenä matka jatkui Tornioon, huikeisiin koskimaisemiin. Vastaranta kuuluukin jo Ruotsille. Torniojoki on Euroopan suurin vapaana virtaava joki. Vieläkin sitä oppii uusia asioita!

Simon kalasatamassa oli rauhallista yöpyä.

Näihin tunnelmiin päättyi ensimmäinen
matkustuspäivä.

Torniojoen kuohuja

Vastarannalla liehuu Ruotsin lippu.

Pyörillä tutustumme lähemmin uusiin maisemiin.

Kilpisjäevelle saapuessamme oli ihan pakko nousta autosta jaloittelemaan. Samassa häipyivät pilvet ja lämpötila nousi lähelle 20 celsiusastetta auringonpaisteessa. Jylhän näkymän houkuttamana kiipesimme patikkareittiä Saana-tunturin valloitukseen. Se teki hyvää istumisesta kangistuneille jäsenille. Saana sijaitsee "Käsivarren peukalossa" ja on vierailun arvoinen kohde.

Tunturi Enontekiössä.

Kasveja reitin varrelta..

Maasto Saanan huipulle on välillä kivinen ja
sateella varmasti mutainenkin.

Pitkospuut helpottavat patikointia.

Maisema muuttui heti vuoristoiseksi kun ylitimme Suomi/Norja-rajan. Lumihuippuiset vuoret ja niiden jyrkkää rinnettä valuvat purot olivat aivan uusi kokemus. Vuoren rinnettä kulkeva maisematie on jännittävä, jyrkkiä alamäkiä ja tunneleita parin kilometrin pätkissä. Polkupyörillä reitille lähteneet saivat sympatiat, itselläni ei riittäisi sitkeyttä noin kovaan haasteeseen.

Turskaa kuivataan telineissä ulkosalla.

Tunneleita kuin helminauhana.

Taloja vuorenrinteillä.

Altasta löysimme yöpymispaikan pienvenesatamasta. Näkymä merelle, jonka taustalla häämötti vuoristo, pysäytti automme juuri tähän pieneen Talvikin kaupunkiin.

Talvikin taajamassa oli kaunis puukirkko.

Näkymä auton takaikkunasta, pyöränpinnojen välistä.

Retkeilyautossa palataan 70-luvun kahvinkeitto-
metodeihin.

Jäämeren vuorovesi-ilmiö yllätti järvenranta-asukin.

Siperianunikko luonnonvaraisena tai karannut
puutarhasta.

Hienoa matkassamme oli poutainen sää. Maisemia oli kiinnostavaa ihastella hyvässä valaistuksessa. Meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa kohteista, fiilis edellä matkattiin.

 

Vuorilta virtaa vesiä alas vuonoihin.

Jylhyyttä ja korkeuseroja on vaikea saada
amatöörikameralla ikuistettua.

Pysähdyspaikka paluumatkalla. P-alueet on
usein sijoitettu näköalapaikoille, kuten tässä.

Putousmaisema levähdyspaikalla.

Kautokeinon kautta Enontekiölle kulki paluureittimme. Pellossa poikkesimme kauppakeskukseen nimeltä Vihreä pysäkki. Munkkikahvit nautittiin terassilla, fantastinen jokimaisema lisäherkkuna. Päätimme jatkaa paluuta Torniojoen Ruotsin puoleista reittiä.

Koti-Suomessa

Porot jolkottelevat tottuneesti autojen seassa.

Porojen herkkua.

Vanhoja rakennuksia pihapiireineen .

Vihreän pysäkin terassi.

Paluumatkalla Ruotsin puolelta näkymä
Torniojoen toiselle puolelle.

Lapissa syreenit, lumipalloheisi ja juhannusruusu
kukkivat nyt, monta viikkoa etelää jäljessä.

Lampaita, lehmiä ja hevosia näkee paljon laitumilla.

Kesälomalla aurinko ei laske koskaan !

Länsirannikkoa alas ajaessamme löytyi hieno merenrantakohde Siikajoen Tauvossa. Hiekkarantaa ja merta, pitääkö täältä lähteä?

Tässä typistetty versio matkasta. Vuorten ja erämaiden keskellä tajuat olevasi vain pieni osa luontoa. Lappi on kesälläkin upea, Norja ihan huippu! Kiitos Villelle ideasta.

Kyllä, tuliaiset on hankittu tältäkin matkalta. Oululaisesta putiikista löytyi ihanat kesäpöksyt, onhan lomaa vielä jäljellä. Kestävämpi muisto matkasta; ruusun taimia, tottakai ! Facebookin ruusuryhmän suosituksesta vierailimme Oulujoen taimistolla. Olen haaveillut tarhakurtturuususta nimeltä `Louise Bugnet`. Se kukkii upein valkoisin kukin (hiukan punaisia vivahteita) ja sen myös sain. Köynnösruusukin pääsi mukaan impulssihankintana.

Kesäpöksyt ruusukuosilla.

Oulujoen taimisto, suosittelen!

Louise Bugnet-kaunotar.

Kolme naapurusta koettu minilomalla.

Nyt yövymme Raahessa leirintäalueella ja palaamme omaan pikkuiseen Eedeniin huomenna. Toisaalta; saatamme vielä jatkaa rannikkoa pitkin etelään ja jäädä vielä yhdeksi yöksi yksiöömme, jos siltä tuntuu !

Jos puolisosi empii retkeilyhenkistä lomamatkaa, saattaa mieli muuttua, kun jaat tämän postauksen  hänelle. Kiitos mielenkiinnostasi ja kuulen mielelläni ajatuksiasi !