Joulu tulee, ohje imellettyyn perunalaatikkoon.

 

Joulun tunnelmaan on helppo syttyä tuoksujen ja makujen avulla. Joulunpyhien aterioiden valmistus etukäteen on lempipuuhaani, joten `viimetippa` on minulle vieras käsite.

Mummun lanttulaatikko oli niin hyvää, että halusin jo nuorena oppia tekemään samalta maistuvaa `looraa`. Tuolloin kaikki tehtiin alusta alkaen itse. Kinkun kylkeen kuului myös imelletty perunalaatikko, jonka onnistumiseksi tarvitaan muutama niksi. Haluan jakaa oman reseptini, jota noudattamalla onnistut varmasti. Tärkein tipsini on valita ostoskärryyn oikea lajike, Siikli-peruna. Sen malto sopii koostumukseltaan imeltämiseen ja väriltään se on kauniin keltainen. 

PERUNATUUVINKI

2 kiloa Siikli-perunoita

1 desilitra vehnäjauhoja

50 grammaa voita

1 litra maitoa

3 teelusikallista suolaa

0,5 desiä siirappia

Perunat keitetään kuorineen kypsiksi. Ne kuoritaan kuumina ja soseutetaan muusin tavoin. Soseeseen lisätään vehnäjauhot. Seos laitetaan kattilaan ja tämä lämpöiselle hellalle. Sähkölieden levyä säädetään välillä minimiin ja n. minuutin päästä pois päältä. Eli seos on pidettävä lämpöisenä, mutta ei saa päästää liian kuumaksi. Perunasose alkaa heti imeltyä, eli löystyä ja makeutua. Sitä voi n. tunnin välein sekoitella. Kattila saa olla liedellä useamman tunnin tai yön yli, jos uunissa on esimerkiksi kinkku paistumassa. Silloin imeltyminen tapahtuu ilman keittolevystä huolehtimista.

Imeltyneeseen seokseen lisätään muut ainekset. Maidon määrää voi vähentää, jos laatikosta uhkaa tulla liian löysää. Siirapin voi jättää kokonaan pois, mikäli imeltyminen onnistui hyvin. 

Kaada seos uunivuokiin ja lisää päälle muutama voinokare. Uunissa 150 asteessa tuuvinki kypsyy rapeareunaiseksi herkuksi. Aikaa paistoon kannattaa varata noin kolme tuntia

Laatikot voi pakastaa joko ennen tai jälkeen paiston. Ne kannattaa ottaa viimeistään aatonaattona jääkaappiin sulamaan. 

Imelletyn perunalaatikon valmistus on monivaiheista ja aikaavievää, mutta siksi niin palkitsevaa.  Tutut lukijat taitavat jo tietääkin, että ruokajuhlien valmistelu on yksi lemppariharrastuksiani! 

Lue viime joulun fiiliksistä tästä linkistä:

https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2020/12/joulunviettoa.html

Siikli-perunat keitetään kypsiksi.

Ne kuoritaan kuumina....

....ja soseutetaan muusiksi.

Vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon.

Seos on tässä vaiheessa aika tiukkaa.

Jo tunnin päästä voi huomata seoksen
löystyneen ja sitä on helppo sekoitella.

Vanhan ajan imelletty perunalaatikko, 
mitkä tuoksut ja rapsakat reunat
paistoksissa!

MYÖS LEIVONNAISET KANNATTAA VALMISTAA AJOISSA

Kauravuokaleipää teen aina jouluksi, mutta myös silloin kun tekee mieli itse tehtyä leipää. Tuo rapeakuorinen leivonnainen uhkaa hävitä herkuttelijoiden suihin ennen aikojaan, joten sitä kannattaa leipoa aina useampi kerrallaan. Ja uunilämpimän leipäsiivun päälle ei tarvita kuin nokare aitoa voita!

Kaurahiutaleista, ruisjauhoista ja
vehnäjauhoista on tämä lämpimäinen
valmistettu.

Ensimmäisen maistiaisen saa leipuri itse.

Lukijan pyynnöstä julkaisen myös leivän reseptin. Tällä ohjeella on mukava leipoa, sillä taikinaa ei käytetä ollenkaan leivonta-alustalla vaan kaadetaan kulhosta suoraan vuokiin. Olkaapa hyvät!

UUNIVUOKALEIPÄ  

Taikinasta tulee kaksi leipää suorakaiteen muotoisiin "kakku"vuokiin.

5 desilitraa vettä

1 pussi kuivahiivaa

1 desilitra kaurahiutaleita

1 desilitra ruisjauhoja

n. 8 desiä vehnäjauhoja

2 tl suolaa

siirappia

voita voiteluun

Sekoita lämpimään veteen ruisjauhot, siirappi, hiiva, suola ja hiutaleet. Anna tekeytyä puoli tuntia vedottomassa paikassa.

Lisää vehnäjauhot alustaen. Taikina saa jäädä löysähköksi. Anna kohota puoli tuntia.

Voitele vuoat ja nosta taikina niihin. Anna taas kohota puoli tuntia.

Paista 250 asteessa n. puoli tuntia.

MÖKILLE JOULUN TUNNELMAA

Halusin myös mökille hiukan koristeita: paperitähti, pikkukuusi, kynttilöitä ja ulos lyhtyjä. Viikonloput olemme vielä halunneet viettää siellä, sillä syksyssäkin on kiva tunnelmansa, eivätkä liiat sateet ole haitanneet ulkona puuhailua.

Ihanaa joulunodotusta sinullekin!

Mökkillä on hiukan kevyemmän
luokan  joulusomisteet.

Parhaan omenahillon salat

Satoikään ehtinyt Antonovka-omenapuuni tekee pöyhkeän suuria hedelmiä. Tämä talvilajike on käyttökypsä myöhään syksyllä ja maku vain paranee, jos pikkupakkanen pääsee nipistämään sitä poskesta. Tästä itäeurooppalaislähtöisestä omenasta tulee maukas hillo ja jääkaapissa terveet yksilöt säilyvät syötävinä jopa jouluun asti.

Antonovka on muuten hillittykasvuinen puu, joten se sopii pieneenkin pihaan. Satoisuus perustuu suuriin hedelmiin, jotka ovat ison appelsiinin kokoisia.

MAUKKAIN OMENAHILLO

Intensiivisen makuinen hillo valmistuu uunissa pehmenneistä omenalohkoista. Hillosokerilla soseesta saa koostumukseltaan hiukan sakeampaa.

Tarvitset:

1,5 kiloa omenalohkoja

4 desiä hillosokeria

1 desi vettä

1 teelusikallinen kanelia

Poista omenoista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Laita lohkot uunin kestävään vuokaan kerroksittain sokerin kanssa. Pohjalle desilitra vettä. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Ota vuoka uunista, lisää kaneli ja soseuta lohkot sauvasekoittimella. Laske lämpötila 150 asteeseen ja anna soseen vielä hautua n. tunnin uunissa, välillä sekoitellen. Purkita.

Antonovka-omenapuu

Omenat on hyvä pestä ennen käyttöä.

Oman puutarhan hedelmät voi 
käyttää kuorineen.

Malto on tiivis ja kypsyessään muuttuu
mehukkaaksi.

SÄILÖNTÄ LASIPURKKEIHIN

Pesin lasipurkit kuumimmalla ohjelmalla astianpesukoneessa. Lopuksi laitoin ne vielä varmuuden vuoksi uuniin 125 asteeseen puoleksi tunniksi, jotta hillo säilyisi käyttökelpoisena mahdollisimman pitkään. Purkit täytetään kuumalla hillolla ja kansi suljetaan heti. Kun säilyke jäähtyy, vetäytyy kansi lommolle. Purkit jäähdytetään ja säilytetään kylmässä. Jääkaapista hillo on helpommin käytettävissä kuin pakasteena säilytettäessä.

2,5 desilitran purkki on sopiva koko
kahden henkilön perheessä.

 

Itse tehden tietää mitä syö.

TÄNÄÄN ILOITSEN:

Hyvä, että kaksikymmentä vuotta sitten tuli istutettua mökkitontille omenapuita. Yksi on aikainen lajike, toinen syysomena ja kolmas tämä talvilajike, Antonovka. Monta vuotta elettiin, ennen kuin puut alkoivat kukkia ja saimme maistaa oman puutarhan satoa. Nyt kun tonttimme olosuhteita on saatu paranneltua, voivat hedelmäpuut paremmin ja niin syöntiin kuin säilöntään sekä leivontaan omenoita on riittävästi. 

Tänään valmistamani hillo on  supermaukasta ja aion tehdä vielä toisen satsin, onhan omenahillo tosi monikäyttöistä jälkiruuissa ja leivonnassa! 

Syksyn tuntua- mökkikausi jatkuu!

Syyskuussa alkaa näkyä merkkejä ruskasta. Suurin osa pihan kasveista ovat kukkineet, poikkeuksena upeat hortensiat ja muutamat remontoivat ruusut. Välttämättömiä puutarhahommia ei ole, mutta jotakin puuhaa haluan keksiä. 

Pihakäytävien siistimisen jätän usein syksyyn. Kesähelteillä se on turhan uuvuttavaa ja syksyn etuna on kosteus. Rikkakasvit saa vaivattomimmin ylös kun polun kivituhka on muutaman sentin syvyydeltä sateen kastelemaa. Myös hyvät työvälineet helpottavat työn suorittamista.

Sipulikukkien istutusaika on myös käsillä. Hyvissä ajoin syksyllä istutetut sipulit ehtivät juurtua ennen talven tuloa ja ovat keväällä valmiina kukkaloistoon.

VINKKEJÄ 

Pihapolkujen reunojen siistiminen on omaa lempipuuhaani. Pari vuotta sitten asensin nurmikon ja polun rajalle muovisen reunusnauhan. Rönsyleinikkiä tai apilaa se ei kuitenkaan estänyt leviämästä väärälle puolelle rajaa. Revin siis muovisen turhakkeen pois ja hankin kanttausraudan, jolla rajaus sujui kuin leikki. Hyvillä välineillä työ kuin työ on iisimpää. Minulla oli niin kiire kokeilla uutta työkalua, etten malttanut pingoittaa linjalankaa. Silmällä sihtailin työn lomassa suuntia ja polku rantasaunalle on nyt valmis.

Viimeistelin käytävän puolisoni nikkaroimalla lanalla. Asetin painoksi kivenmurikan, jotta kivituhka tasoittuisi siististi. Lopputulos palkitsi tekijää. Urakka ei ollut kohtuuton, voisin tehdä saman vaikka joka vuosi. 

Nurmikon reuna on lähtenyt
rönsyilemään polulle.

Haluan hävittää kaiken maaperään
hautaamani muovin. Tämä reunus-
nauha ei täyttänyt tehtäväänsä ja
joutaa roskiin.

Kanttausrauta oli hyvä ostos!

Kivenmurikka on hyvä lisävaruste
lanan tasoittaessa pihakäytävää.

Olen tyytyväinen työnjälkeen.

KUKKASIPULEITA

Kukkasipuleita on ostettava joka syksy. Keväällä perustamaani kukkapenkkiin onneksi mahtuu istuttamaan uusia. Kuinka laaja valikoima onkaan nykyään! Valkoisen ja sinisen helmililjan sijaan ostin vaaleanpunaisia. Narsisseissa on ihania sävyjä ja kerrottuja kukintoja. Tulppaaneiksi hankin punavalkoisen ´Ice cream`-lajin.

Sipulien istutusvälineellä sain helposti kuopat valmiiseen kukkapenkkiin. Puutarhakaira toimii hyvin perennojen istutuksessa. Syksy on hyvää aikaa hankkia perennoja, sillä niitä saa edullisemmin nyt kun puutarhat tyhjentävät varastojaan. Kosteana pysyvä maaperä auttaa huimasti juurtumisessa.

Hempeitä värejä ja ensi kevään
odotusta.

Kätevä kukkasipulien istutusväline,
jonka suomalaista nimeä en muista.

Puutarhakaira tekee täsmäkuopan
esim. perennoille.

Kairassa on mitta-asteikko, josta näkee
helposti istutuskuopan syvyyden.

TOIVOTTUJA   VIERAITA

Setäni vaimoineen pistäytyivät kylässä. Vieraita odotellessa oli mukava kattaa vanhat kahvikupit pöytään ja hakea kukkapenkistä värikästä maljakkoon. 

Setä on nuorukaisena ollut isäni kanssa rakenatamassa kesäpaikkaamme ja on aina mukava kuulla hänen muistojaan viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvuilta. Kylläpä maailmanmeno ja arjen asiat olivat toisenlaisia silloin. Isän `velipoika` (näin isä häntä kutsui) haluaa kertoa mökin tarinaa tulevassa postauksessa. Lupausta ajankohdasta en saanut, joten jäädään odottelemaan.

Vieraita odotellessa.

Daaliat kestävät hyvin maljakossa.

HAIKEUTTA

Kyllä, linnut alkavat jo kokoontua jättääkseen pesimätienoot taakseen. Laiturilla on vielä keikutellut parhaimmillaan yhdeksän västäräkkiä. Järven pinnan yllä hyrrää itikoita suupaloiksi. Tämän kesän poikasten pitää vahvistua poismuuttoa varten. Västit ovat paikkauskollisia ja toivottavasti näemme taas ensi keväänä.

Rapukekkerit mökkimiljöössä

 

Ystävät oli kutsuttu mökillemme kaikille sopivana ajankohtana. Innokkaana juhlajärjestelijänä mietin teemaa ja rapukekkerit sopivat kivasti heinäkuun viimeiseen päivään. Itse en ole kokenut rapujen nautiskelija, mutta päätin, että turvallisessa ja tutussa seurassa niksejä on huoletonta harjoitella.

RAPUKESTIEN MENU

RAPUJA

KATKARAPURISOTTOA

LOHTA GRILLISSÄ

PARSA-PEKONISALAATTIA

PAAHTOLEIPÄÄ JA MAJONEESIA

SNAPSIT

VALKOVIINIÄ

OMENAMEHUA

TEEMAAN SOPIVIA TUNNELMANLUOJIA

Perinteisesti rapujuhliin kuuluu punainen väri. Halusin ottaa sen mukaan kattaukseen sillä muulloin käytän punaista 'joskus ja jouluna' . Punaiset viinilasit toin kotoa, kynttilälyhdyt, rapuveitset ja servetit hankin varta vasten serviisiin. Koristepaprikat sopivat myös hauskasti pöydälle. Valoketjut terassin ylle viritettynä valaisevat hämärän tullen ja tuovat tunnelmaa myöhäiseen syksyyn asti.

Terassilla on tilaa ruokailla.

Aurinkokennolla toimivat valoketjut
sopivat terassin ylle.

Punaiset viinilasit ja kynttilälyhdyt
sopivat teemaan.

Rapuservetit ovat leikkisät vaikka harvoin
kuviollisia tulee harrastettua.

 

            Rapuja syödään käsin,             
joten sormille on hyvä olla
huuhteluvesi valmiina.

Parsa-pekonisalaatti oli maukas lisuke.

Grillissä lohi paistuu meheväksi.

   

Katkarapurisotto sopi aterialle mainiosti.

MÖKKI, KESÄ JA YSTÄVÄT

Kesä tarjosi parastaan, lämmin sateeton sää suosi ja idyllinen mökkimiljöö toi oman mausteensa pirskeisiin. Uusi terassikin tuli testattua ja se palveli tarkoitustaan. Rinnetontilla kun ei muulla tavalla ole helppo toteuttaa ruokailua isommalla väellä.

Lue lisää terassiprojktistamme: https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2021/07/terassiprojekti-mokilla.html

Päivä sujahti iloisissa merkeissä. Ruoka sekä yhteinen haaste saada ravuista makupaloja suuhun asti, loi päivään hauskuutta. Ruokaa sulateltiin yhteisestä sopimuksesta pienten talkoiden merkeissä. Taivasalla kuivumassa ollut puupino siirrettiin yhdessä vajan suojiin. Sen jälkeen saunan lämmössä kireät lihakset saivat kyytiä. Iltaa istuttiin yömyöhään. Yhdessä tuumin mentiin unten maille.

Ilalla siirryttiin saunan terassille,
jonne auringon viimesäteet ulottuu.

Aurinkokennolamput tankkaavat energiaa.

Illan hämyssä.

VIELÄ TÄNÄÄNKIN

...iloitsen ystävistä, jotka tuovat tullessaan hyvän mielen! Yhdessä mökkeily vaatii joustavuutta sekä suunnilleen samanlaisia käytöstapoja, jotta yhteiset askareet sujuvat rennosti, ilman turhaa jännitystä ja jäykistelyä. Parhaat ystävät ovat timantinarvoisia!

Ihanat daaliat

 

Lapsuuteni haave omasta kukkapenkistä toteutui tänä kesänä. Keväällä kylvin siemenet, peittelin mukulat multaan, koulin taimet, totutin viileään säähän, kunnostin niille penkin, kastelin ja lannoitin. Nyt saan nauttia ihanasta väriloistosta. Myös hyönteiset ovat viihtyneet näiden mesimaljojen äärellä.

KEVÄÄLLÄ

Perustin haaveiden kukkapenkin ainoaan mahdolliseen paikkaan tontillani. Otin lehtikompostista tilaa kukille. Kun lehtipuita on kaadettu niin meillä kuin naapurissakin, niin syksyn haravointijätteelle ei enää tarvita paljon tilaa. Tämä kohta on myös valon määrän suhteen paras. Alla olevassa kuvassa on aikainen kevät. Hyvällä mielikuvituksella tässä kohdassa voi nähdä kesällä kukoistavan kukkapenkin.

DAALIOITA, TSINNIOITA, UNIKOITA

Maaliskuussa tein siementen kylvöt. Toukokuun lopussa pääsin istutushommiin. Aluksi suojasin taimet harsolla, jotta kylmät yöt eivät tuhoaisi onnistumista. Kasvit piirsin penkkeihin niin, että korkeimmat saavat paikkansa takaa. Näin matalat kasvit pääsevät esille ja valo-olosuhteet ovat riittävät.

Tsinniat aloittivat kukinnan jo kesäkuussa ja se tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Niiden hyvänä ominaisuutena on tanakka varsi ja vaihtelevat sävyt.

Pian availivat myös unikot silkkipaperin ohuita terälehtiään. Rotevien daalioiden naapurina unikkojen hennot varret antautuvat helposti maata myöten. Kukinta on runsasta kun siemeniä on kylvetty vähän sinne tänne.

Nyt kun ollaan heinäkuussa alkavat daaliat availla nuppujaan. Siemenestä kasvattamani tarhadaaliat yllättävät isoilla kukillaan ja eri värivariaatioillaan. Nuokkuvat kukat piilottelevat turhaan upeuttaan. Mukuladaaliat ovat jopa metrin korkeita ja tarvitsevat tukea, jotta varret eivät napsahda tuulissa poikki.

Näitä olen poiminut myös maljakkoon. Aivan ihana saada omasta puutarhasta kauneutta kattauksiin.

Esikasvatin myös koristeporkkanoita sillä niiden kehuttiin sopivan hyvin kimppuihin tukea antamaan. Odottelin aikani kukintaa kunnes päätin ottaa selvää sen ominaisuuksista. Olin unohtanut, että kasvi on kaksivuotinen, joten ensi vuonna sitten ihastellaan tätä kaunokaista.

Tarhadaalioiden tilanne huhtikuussa.

Tsinniat kukoistavat.

Herkät unikot.

Oranssi väri tuo vaihtelua pinkkivoittoiseen
kukkapenkkiini.

Aika ihanaa, että voi tarjota pörriäisille
makeaa ja torkkupaikan.

Daaliat menestyy myös ruukussa.

Tästä tulee mieleen pionin kukinto.

Keltaisen ja vaaleanpunaisen liitto.

Veikeät terälehdet.

Kun kaikki terälehdet aukeavat 
syntyy pinkki kukkapallo.

TÄNÄÄN ILOITSEN

Kukkapenkin perustaminen oli pitkä projekti ja kun onnistuin kasvattamaan pienistä jyväsistä ja juurenpalasista upeita kaunottaria, on voittajafiilis! 

Kevään postauksista https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2021/02/saastovinkkeja-esikasvattajalle.html ja  https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2021/03/daalian-esikasvatus.html voit lukea minkälaiset vaiheet kukkien kasvatus on vaatinut.