lauantai 17. elokuuta 2019

Anopin reseptillä suolakurkut oman puutarhan antimista



Eräänä keväisenä päivänä löytyi ostoskoristani pussillinen avomaankurkun siemeniä. Aina maalis/huhtikuun tienoilla alkaa multasormet syyhytä ja jotakin on laitettava kasvuun, ulkona kun ei vielä viherrä lainkaan.
Mökkipihassani ei ole mahdollisuutta kasvattaa montaa eri lajia, joten kokeilussa on ollut eri vuosina esim. tomaattia, miniporkkanoita, valkosipuleita ja nyt avomaankurkut. Siemenet itivät hyvin ja lavakaulukseen päätyi monta terhakkaa tainta. Ne ovat kasvaneet ja kukkineet runsaasti. Olen huolehtinut hyvin kastelusta, vesipitoisena vihanneksena ajattelin sen tarvitsevan kuivana kesänä paljon lisävettä. Kurkut ovat kasvaneet laajan lehvästön alla kuin salaa suuriksi, joten ne kannattaa poimia talteen. Yksi päätyy tuoreena lautaselle, ne kannattaa kuoria paksun kuoren vuoksi.
Loput pitää säilöä, etteivät mene hukkaan. Etsin reseptikätköistäni anopin antaman säilöntäliemen ohjeen ja ryhdyn hommaan.



Huhtikuun puolen välin tilanne.



Kesäkuun 10. pvä istutin lavapuutarhaani.


Heinääkuun alussa taimet ovat hyvässä kasvuvauhdissa.







Lajike oli helppohoitoinen, sillä kukkia ei
tarvinnut pölyttää mekaanisesti.



Komean pulleita kurkkuja löyti lehtien alta.



Näistä saa jo purkillisen säilöttyjä kurkkuja.

ANOPIN SUOLAKURKUT-resepti


  • avomaankurkkuja tarpeen mukaan
  • tillinvarsia
  • mustaviinimarjan lehtiä 
  • 1 litra vettä
  • 0,5 dl suolaa 
  • 1 dl etikkaa
  • 2 tl sokeria
Pese ja kuivaa kurkut. Viipaloi. Keitä vesi ja lisää suola, etikka ja sokeri. Jäähdytä liemi.
Asettele lasipurkkiin kerroksittain viinimarjan lehtiä, tilliä ja kurkunsiivuja. Päällimmäiseksi lehtiä ja tilliä.
Kaada purkkiin jäähtynyt liemi. Kurkunsiivujen tulisi olla täysin liemen peitossa. Anna tekeytyä jääkaapissa muutama päivä. Säilytä kylmässä.



Myös tilli ja viinimarjan lehdet löytyivät omasta puutarhasta.







Tällä kertaa maustan rosèpippurilla. Vaihtoehtona
voi käyttää inkivääriä, sipulia tai piparjuurta.



Liemi mukaan ja jääkaappiin maustumaan.


Säilöttyjen kurkkujen matka siemenestä lasipurkkiin on 5kk pitkä. Taimet ovat saaneet viikottaista hoitoa ja nyt palkintona on kauniit, mehukkaat, itse kasvatetut hedelmät. Tämä hyvän olon ja onnistumisen tunne juontaa varmasti luolaihmisen aikoihin, keräily ja säilöntä ovat kuuluneet ihmisen hengissä säilymiseen aikain alusta. Nykyihmiselle se on harrastus ja vaihtelua aterioille!

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Vanhoja aarteita varastosta ja ajan patinaa




Ajattelin laittaa vanhaa vajaamme järjestykseen, mutta se jäi vain aatokseksi. Aloin ikuistamaan löytöjä. Sieltä tuli esiin kaikenlaista vanhaa tavaraa, mm työkaluja, Aamulehtiä vuodelta -68 sekä puulaatikoita, jotka ovat olleet jo pitkään sisustajien keräilykohteena. Upeat kehykset ilman kuvaa nojasi hyllyllä seinää vasten. Harmi, että aika on kolhinut kullatuja reunuksia. Amerikkalaisten filmitähtien kuvat ovat vaatimattomammin kehystetty, mutta muistelenkin niiden olleen joskus huuskan seinää koristamassa.









Jayne Mansfieldin tunnistin, keitähän muut ovat?


Työkaluja on vaikka minkälaiseen tarkoitukseen. Osa välineistä saattaa olla itse tehtyjä. Ennen vanhaan piti olla hyvät kädentaidot, sillä kaupan hyllyltä ei aina saanut tarvitsemaansa. Vajasta on löytynyt monta purkkia oiottuja naulojakin, eli käytetyt naulat on suoristettu uudelleen käyttöä varten. Pula-ajan eläneet ihmiset ovat osanneet kierrättää!





Lastunen kertoo työkalun tehtävän



Sahan kahvaan vaari on kaivertanut puumerkkinsä.


Vaari oli Huttusen kenkätehtaan mallimestari ja vajan perältä löytyi hänen suunnittelemiensa kenkien mallit lesteinä. Kuuluisin hänen malleistaan oli Martta-kenkä. Olisipa hienoa jos jollain olisi tallessa ko. kenkä tai muistoja siitä!





Naisten malli....



....sekä miesten malli.


Olen ollut koko ikäni Aamulehden lukija ja oli mielenkiintoista lukea vuoden -68 numeroa. Olen ollut silloin neljä vuotias. Mainos Viikinsaaren musiikkitapahtumasta on huikea, päätähtenä Eino Grön , 10 vuotta huipulla silloin nyt jo 60 vuotta. Ilmoituksessa vilahtaa monta tuttua nimeä; mm. Juhani Markola, Markku Aro, Pasi Kaunisto ja Martti Innanen Gunnar-pässeineen. Lehdessä on myös juttu sen ajan tukkamuodista, kampauksella pyrittiin lehden mukaan tekemään pää pieneksi. Hiukset joko keritään lyhyiksi poikamaiseen tyyliin tai kampaamalla ne naiselliseksi tiukaksi nutturaksi.





Viikinsaaren kaikkien aikojen tähtiparaati.



Poikatukka tai nuttura 1968-luvun henkeen.

Varastosta löytyi täysi paketti Helmi-perunaryynejä. Vellin ja puuron lisäksi ryynejä käytettiin perinnemaalin valmistuksessa. Vanha tukeva puulaatikko on luultavasti Etelä-Amerikasta lähtöisin. Olisikohan toiminut hedelmien kuljetustarkoituksessa?





Parasta ennen- päiväys taitaa olla kaukana takana.











Vanhat maalausoppaat ovat virkistävää luettavaa. Teksti on vanhan ajan tyylistä, mutta hauska nähdä, että kuvissa näkyvät huonekalut ovat tulleet taas muotiin. Samaa muotoilua näkee nyt uusissa mööpeleissä ja vanhat ovat arvossaan.








Muita vanhoja löytöjä:
https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2019/05/vanhoja-aarteita.html

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Mökkimiljöön elvyttävä vaikutus, koe ja nauti!



Rentoudutko heti kun ajat mökkitielle? Luonnossa mieli rauhoittuu. Tuttu miljöö tuo muistoja lapsuuden kesistä, kärpäsen surinaa, auringon lämpöä, viilentäviä vesileikkejä, kedon kukkia, mummun maittavat ruuat, etenkin ihana omenakiisseli kermavaahdolla.



Näistä Arabia-astioista on nautittu mummun
valmistamia herkkuja.







Olen haalinut omalle tontilleni kasveja edellisten kotieni pihoista, matkoilta ja vanhasta mummulastani eli ne muistuttavat monin tavoin eletystä elämästä. Mummun istuttamat perennat ja vaarin työkalut aiheuttavat lämpimän läikähdyksen sisimpään. Edesmenneen isäni rantaan istuttama koivu palauttaa mieleen yhteiset kesät.



Mummun varjoliljat voivat hyvin !


Ihanat Iirikset!



Liljoja Liljarannassa.



Isovaarin istuttama koivu tarvitsee erityishoivaa !


On tutkittu mikä mökkeilyssä tekee hyvää. Omassa kodissakin voi palautua, mutta maiseman vaihtaminen vie ajatuksia uusille urille. Puuhat mökillä eroavat usein normaalista arjesta. Hiljaisuus ja järvi-, pelto- tai metsämaisemat ovat elvyttäviä elementtejä. Lähellä luontoa kuulet sen ääniä, haistat tuoksuja ja havaitset eläinten olemassaolon. Se on täysin eri maailma kuin kaupungissa.






Metsäkauriita






Kirjosiepon poikasten pesästälähtö on aina
kuin oman pienokaisen onnistunut suoritus !


Mökillä ei tarvitse keskittyä itseensä, ulkonäköpaineet saa unohtaa, suorittaa ei tarvitse, elämä soljuu verkkaisesti omalla painollaan. Kukaan ei aseta odotuksia tai vaatimuksia. Voit itse päättää päivärytmistä. Elo on stressitöntä. Kielteiset ajatukset väistyvät ja tilalle tulee mielihyvää tuottavia kokemuksia. Henkinen akku latautuu kun katselee perhosten liihottelua tai takkatulen loimua.





Ne, jotka eivät viihdy mökillä perustelevat sitä itikoilla, raskailla töillä, varkaiden pelolla tai että mökitön elämä olisi ekoteko. Viimeisintä väitettä ihmettelen kovasti sillä mökillä eletään usein luonnonmukaisesti. Huuskajätöksistä tehdään multaa, jolla kasvatetaan satoa ja pihamaan kasveja.  Käytetty vesi on kaivosta ja järvestä nostettua, ei kemikaaleilla puhdistettua vesijohtovettä. Monet harrastavat hyötykasviviljelyä, ruokia ei siis tuoda merten takaa. Ruokakalat nostetaan omasta järvestä. Voiko ekologisempaa olla?


Nämäkin pinaatit kasvatan itse tuotetulla mullalla,
pussimultaa käytetään aniharvoin.


Kesäasukkaat tuovat kaivattuja euroja mökkikuntaansa käyttämällä sen palveluja. Onhan toivottavaa, että pienet Suomen kunnat pärjäävät eikä kaikkien ihmisten tarvitse sulloutua kasvukeskuksiin. Monet maaseudun kunnat tuplaavat asukasmääränsä kesällä!



Joskus käymme "ulkona" syömässä!


Mitä kutsumattomiin vieraisiin tulee, kesäpaikassamme ei ole käynyt varkaita eikä hiiriä koskaan. Itikoita ja kärpäsiä on kaupungeissakin. Ystäviä tai sukulaisia ei piipahtele yllättäin, pitää välillä kutsua, jotta saa mielekästä juttuseuraa! Joskus jopa toivoisi, että uskallettaisiin pistäytyä ilman isompia valmisteluja. Kahvit saa aina! Tervetuloa!

Kesämökin työt ovat monelle hyötyliikuntaa ja varsinkin miesväki kaipaisi kaupungissa mielekästä tekemistä. Jos haluaa päästä helpommalla loma-asunnolla, voi saunapuut ostaa pilkottuna pihaan, tehdä nurmialueista ketoja, jättää marjat linnuille ym.



Tämäkin pino on itselle silmänilo.



Puuhommissa kadoksissa olevat lihakset löytyvät!



Tähän lomanviettotapaan ei voi ylipuhua, se pitää itse kokea. Esimerkiksi hirsisaunamme tunnelma on hurmannut kävijät. Se on rauhoittumispaikka, kuin meditointia. Kun kastautuu järvessä, keho saa kylmäkäsittelyn ja ihmeellinen lämpö herää kehossa.














Joskus ajatus lähtee lentoon ja huomaa miettivänsä; näkeekö isä tai isovanhemmat, mitä olen saanut aikaan tilalla; perinteitä pidetään yllä, heidän opeillaan paikat pysyvät kunnossa, kuinka lapseni ja lapsenlapseni nauttivat olostaan...nuori ja vanha viihtyy ja se on ihmiseen sisäänrakennettu!


Tutustu kesämökkiimme tästä linkistä:
https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2019/04/vapaa-ajanpaikka-nimelta-liljaranta.html