Kevään hommalista mökkiläiselle

 

Vaikka käytämme mökkiä ympäri vuoden, on töitä, jotka voi tehdä ainoastaan keväällä. Meidän mökillä odotetuin homma on vesipumpun asennus pakkasten mentyä. Tämä helpottaa niin taloustöitä, vesien vientiä saunalle, että kasvien kastelua.  Alla muutama muu tehtävä, jotka ovat to do-listalla.

KEVÄTSIIVOUS

Suursiivoustarve näkyy kevätauringon valaistessa joka ikisen nurkan ja sopukan mökillä. Syksyllä sisätilojen lämpöön nostetut tavarat viedään nyt kylmävarastoon. Esimerkiksi vesipumppu, painepesuri sekä vesiletkun suuttimet saattavat rikkoutua, jos ne jättää pakkasen armoille. Nämä tavarat saavat talven ajaksi paikan makuuhuoneen nurkasta, mutta tänään häädän ne siivouksen tieltä.

On ihanaa heittää matot ulos, terassin kaiteella ne tuulettuvat raikkaiksi. Imurointi ja lattioiden pesu tekee ihmeitä. Myös torkkupeittojen pölyt lähetän kevättuulien mukana kauas pois.

Mökkiin tuli siivouksen myötä
raikas tuulahdus.

PUUTARHASSA

Kun lumet ovat sulaneet voi pihaa haravoida kevyesti. Nurmen pinnalta voi haravoida esim. kuivat lehdet ja puista pudonneet oksat. Maan ollessa vielä jäässä, kannattaa kuitenkin varoa, ettei vahingoita vielä uinuvia nurmiheiniä. 

Talvipeitteet jätän aroille kasveille, sillä auringon lämpö saattaa herättää niiden maanpäällisen osan vaikka juuristo on jäässä. Tämä voi olla kasville varsin vahingollista. 

Myös jänisverkot saavat jäädä, koska syksyllä suoritetun työn palkinto voi yhden yön aikana kadota.

Maan kylmyydestä kielii se, että sipulikasvit eivät ole vielä nousseet pintaan. Syreenin silmut jo hiukan pullistelevat. Kevät saattaa edetä nopealla aikataululla, kunhan lämpimät säät jatkuisivat. Myös muutama sadekuurokin edistäisi roudan sulamista.

Lumet on poissa, mutta maa vielä jäässä.

Esikasvattamalla puutarhaharrastaja
saa kädet multaan.

Kun omat helmililjat uinuvat vielä,
saa kaupasta kukkivaa puutarhaan.

UUSI LAITURI

Kun järvi on jäässä ja veden pinta matalalla on hyvä aloittaa laituriprojekti.

Pääsiäisen aikaan on useampi vapaapäivä ja hankkeeseen sopiva sää, ryhdyimme siis tuumasta toimeen. 

Työmaan ympärillä on helppo rakentaa, kun jää vielä kantaa. Sahaamalla jäähän reiät, saimme mm. kierrettyä ruuvipaalut sopivaan kohtaan. Sulan veden aikaan työ olisi ollut vaivalloisempi. Avoveden äärellä on myös vaarana kadottaa työkaluja järven pohjaan, ainakin meidän amatöörien häärätessä. 

Pidimme tuumaustaukoja usein eikä tahti rasittanut, tavoitteena oli saada runko valmiiksi pyhien aikana. Tämä toteutui ja projekti jatkuu taas kun niin huvittaa.

Uusi laituri lähtee rantasaunalta.

Kehikko alkaa olla valmis
muutamaa tukijalkaa lukuunottamatta.

Ruuvipaalut läpäisevät jään avannon avulla.

PIKKUHOMMIA

Nyt on aika kantaa puutarhakalusteiden pehmusteet paikoilleen. Samalla terassi pitää harjata puun kaadosta syntyneestä roskasta.

Pienet lumen rippeet hajotan sulamisen toivossa. Myös alppiruusujen tyvelle annan vettä, jotta jää sulaisi ja kasvi pystyisi selviytymään auringon kuivattavista säteistä. Jo kevättalvella rhododendronit saivat varjostusverkot yllensä, samasta syystä.

TÄNÄÄN ILOITSEN...

...kevään saapumisesta. Se tuo tullessaan vihreyden, muuttolinnut, tuoksut, veden liplatuksen. Kaikille aisteille koettavaa.

Pihapuun kaato

 

Mökkipihassamme on muutamia vanhoja puita ja nyt tuntui ajankohtaiselta kaataa rakennuksen lähellä kasvava honkapuu.

Tämä noin 24 metriä korkea mänty on terve, mutta se aiheuttaa ongelmaa roskaamalla terassia ja talon kattoa. Alkukesästä pöllyävä siitepöly sotkee harmittavasti kalusteet ja siksi myös vaatteet. Seuraavaksi leijuvat ilmassa männyn siemenet ja syksyllä puu irrottaa vanhimman neulasvuosikertansa pihan omistajan harmiksi. 

Korkealla sijaitseva oksisto varjostaa kasveja. Omenapuuni sekä muutama vuosi sitten istuttamani Moskovan kaunotar-syreeni kärsivät suuren puun juurien aiheuttamasta kuivuudesta. Syreeni ei ole vielä kukkinut lainkaan ja odotan kovasti, että tämä toimenpide edesauttaa sen hyvinvointia.

Vanhan männyn kaataminen on harkittu etujen ja haittojen kautta, joten päätös oli helppo tehdä.

ESIVALMISTELUT

Puu sijaitsee hankalassa paikassa, joten kaatamiseen tarvitaan ammattilainen. Hän tekee arviokäynnin etukäteen. Tärkeää on suunnitella kaatotapa ja -suunta, jotta pihan rakennuksia tai istutuksia ei vaurioidu. Ajankohtana maaliskuu on hyvä, sillä lunta on vielä paljon kasvien ja nurmialueen suojana. Työ suoritetaan pystykaatona, sillä piha on pieni ja mökkirakennus sekä terassi ovat rajoittamassa kaatosädettä.

Tämä mänty on toiminut niin tinttien kuin kirjosiepon pesäpuuna. Linnunpöntön siirtäminen ennen pesintää oli tärkeää. Lähistöllä sijaitsee sopiva runko asumukseksi. Tiaiset ovatkin jo käyneet asuntonäytössä uudessa sijainnissa.

Tämä puu on kaadon kohteena.

Tässä kesäkuvassa männyn runko 
näkyy oikealla.

Pikkulintujen pesäpönttö siirtyi naapuripuuhun.

AMMATTILAISEN TAIDONNÄYTE

Hinnasta ja kaatopäivästä oli sovittu ja tänään puunkaataja ryhtyi työhön. Hän teki huolellisesti alkuvalmistelut; puki valjaat ja varmisti, että kaikki tarvittava on kyydissä. Mieheni toimi "narumiehenä". Ohjeiden mukaan hän ohjaili oksien putoamista halutulle alueelle.

Metsuri kiipeää runkoa ylös ja samalla sahailee oksia poikki matkan varrelta. Itse seuraan sivusta tätä huimapäistä tehtävää. Tällä tyylillä kaataminen vaatii hyvää kuntoa, rohkeutta ja huolellisuutta sekä runsaasti kokemusta ja tietotaitoa. 

Haltioidun tyypeistä, jotka osaavat jotain sellaista, mihin itse ei pystyisi. Kun tämä hurjapää huojui 24 metrisen männyn latvuksessa, pystyin tuskin enää katselemaan.

Kaato sujui kuten suunniteltu oli. Oksat ja pätkitty runko odottavat nyt maassa sahaajaa ja oksasilppuria. Sopimukseen ei kuulunut halkomista tai roskien poisvientiä, koska halusimme suorittaa homman itse. Tiedämme siis, mitä seuraavina päivinä mökillä hommaillaan!

Sahuri aloittaa alaoksista.

Huimapää korkeuksissa.

Animaatio kaadosta.

Tässä on puhdetta muutamaksi päiväksi.

Samalla saamme puuvaraston täyteen.
Tämä kuva on aikaisemmilta vuosilta.

Ja koska työn hinta varmasti kiinnostaa, kerron että puun kaataminen maksoi kolme sataa euroa. Tästä saan vielä hiukan kotitalousvähennystä, joka palautuu tililleni ensi vuonna.

Kiitos mielenkiinnostasi ja mukavaa kevään odotusta!

Mökin vetovoima talvella

 

Viikonloppu vierähti taas nopeasti mökillä. Vain joulua juhlimme kaupungissa, mutta muuten olemme viettäneet vapaa-aikaa maalla. Mikä on se viehätys, joka vetää kaupunkilaisen vaatimattomiin oloihin luonnon keskelle?

TUNNELMA

Maalla liikenteen melu on kaukana. Hiljaisuus rentouttaa mieltä ja kroppaa. Keho kiittää monipuolisesta liikunnasta lumitöissä tai puunhakkuussa. Pelkkä kävelylenkki kylätiellä tuo vaihtelua arkirutiinien tilalle. Takkatuli, tähtitaivas ja luonnon äänet herättävät aistit eri taajudelle. Aamulla huuskassa käynti pakkasessa ei ole niin hyytävä kokemus kuin kuvitella saattaisi. Kaikkeen tottuu näköjään!

Eräs rannan asukkaista omistaa mönkijän, jolla hän auraa järven jäälle niin kävelijöille reitit kuin ladut hiihtelijöille. Traktorin omistajat tarjoavat apuaan kun lumikaaos on pahimmillaan. Yhteisöllisyys tuntuu upealta ja tätä en useinkaan koe kaupungissa. Kylän raitilla nostetaan käsi autoilijoille ja jäädään sanalle tuntemattomien kanssa. Laturaivoa ei tarvitse kokea, sulassa sovussa elellään. Tämä elämäntyyli sopii minulle!

Talvimaisema on valkoistakin valkoisempi.

Hiihtelemään pääsee suoraan mökkirannasta.

Iltakävelyllä tuiskussa.

Lumikolat seinustalla odottavat
seuraavaa lumikuuroa.

LUONTO

Lumessa näkyy pihassa vierailevien eläinten jälkiä. Jänis etsii epätoivoisesti ruokaa kinosten päälle ulottuvien kasvien osista. Sen harmiksi olen virittänyt suojaverkot herkkujen ympärille. Viime vuosien menetyksistä oppineena verkotin niin ruusut, kaikki hortensiat kuin ikivihreät perennat. Vanhojen omppu- ja luumupuiden alimpien oksien kärkisilmut olen jättänyt pumpulihännälle. Niiden rungot eivät enää niille maistu, joten vahingot eivät aiheuta suurempaa harmia.

Jänö on jättänyt todisteet juhannusruusu-
pensaan juurelle. Se löysi ainoan kasvin
pihassani, joka jäi verkottamatta.

Mantsuriankärhön talviasu.

Viime kevätkesällä löysimme jokapäiväisellä kävelylenkillämme ketunpesän. Se sijaitsi rauhallisella paikalla, metsän reunassa. Kotikolossa asui ainakin kaksi ketun poikasta, jotka tuijottivat meitä pesän suuaukosta uteliaina. Ensin ne varoivat, mutta eivät sitten enää jaksaneet, kun seisoimme hiljaa metsätiellä ihmettelemässä. Niiden kotina oli iso lautakasa, jonka ihminen oli peittänyt pressulla.  

Tänään kävimme tällä paikalla ja iloksemme näimme aikuisen ketun jäljet samaisen kasan katolla. Ne johtivat suoraan vanhan pesän suulle. Olipas mukava huomata, että sinne voi keväällä syntyä uusi poikue. Pikkuveitikat olivat supersöpöjä ja olisi ilo taas lähteä aamuisille retkille vauvaodotuksin.

Ketunpesän suuaukko.

Paluumatkalla kuusesta tipahteli roskia,
jotka kurren käpyaterialta jäi syömättä.

LUMIKUORMAN PUDOTUS

Lunta on satanut enemmän kuin miesmuistiin. Onni on lyhyt mökkimatka ja lumitöitä on autoiltu tekemässä sitä mukaa kun kinokset kasvavat. Tänään suojasää pakotti pudottelemaan lumet katolta. Painava lumikuorma koettelee rakenteita ja parempi torjua tuho kuin katua.

Liukkaalle peltikatolle ei amatööri
uskaltaudu vaan pudottelee lumet
erikoistyökalulla maasta käsin.

Odottelen kovasti jo kevätauringon paistetta, joka sulattelisi lumet ja herättelisi sipulikukat mullasta.

Joutunen odottelemaan maaliskuulle, joten ainoa mitä voin tehdä, on esikasvattelun  avulla edistää tulevaa kukkaloistoa Liljarannan puutarhassa.

Puolen metrin lumipeite.

Lunta on kaikkialla!

Mukavaa kevään odotusta sinulle! 

Joulu tulee, ohje imellettyyn perunalaatikkoon.

 

Joulun tunnelmaan on helppo syttyä tuoksujen ja makujen avulla. Joulunpyhien aterioiden valmistus etukäteen on lempipuuhaani, joten `viimetippa` on minulle vieras käsite.

Mummun lanttulaatikko oli niin hyvää, että halusin jo nuorena oppia tekemään samalta maistuvaa `looraa`. Tuolloin kaikki tehtiin alusta alkaen itse. Kinkun kylkeen kuului myös imelletty perunalaatikko, jonka onnistumiseksi tarvitaan muutama niksi. Haluan jakaa oman reseptini, jota noudattamalla onnistut varmasti. Tärkein tipsini on valita ostoskärryyn oikea lajike, Siikli-peruna. Sen malto sopii koostumukseltaan imeltämiseen ja väriltään se on kauniin keltainen. 

PERUNATUUVINKI

2 kiloa Siikli-perunoita

1 desilitra vehnäjauhoja

50 grammaa voita

1 litra maitoa

3 teelusikallista suolaa

0,5 desiä siirappia

Perunat keitetään kuorineen kypsiksi. Ne kuoritaan kuumina ja soseutetaan muusin tavoin. Soseeseen lisätään vehnäjauhot. Seos laitetaan kattilaan ja tämä lämpöiselle hellalle. Sähkölieden levyä säädetään välillä minimiin ja n. minuutin päästä pois päältä. Eli seos on pidettävä lämpöisenä, mutta ei saa päästää liian kuumaksi. Perunasose alkaa heti imeltyä, eli löystyä ja makeutua. Sitä voi n. tunnin välein sekoitella. Kattila saa olla liedellä useamman tunnin tai yön yli, jos uunissa on esimerkiksi kinkku paistumassa. Silloin imeltyminen tapahtuu ilman keittolevystä huolehtimista.

Imeltyneeseen seokseen lisätään muut ainekset. Maidon määrää voi vähentää, jos laatikosta uhkaa tulla liian löysää. Siirapin voi jättää kokonaan pois, mikäli imeltyminen onnistui hyvin. 

Kaada seos uunivuokiin ja lisää päälle muutama voinokare. Uunissa 150 asteessa tuuvinki kypsyy rapeareunaiseksi herkuksi. Aikaa paistoon kannattaa varata noin kolme tuntia

Laatikot voi pakastaa joko ennen tai jälkeen paiston. Ne kannattaa ottaa viimeistään aatonaattona jääkaappiin sulamaan. 

Imelletyn perunalaatikon valmistus on monivaiheista ja aikaavievää, mutta siksi niin palkitsevaa.  Tutut lukijat taitavat jo tietääkin, että ruokajuhlien valmistelu on yksi lemppariharrastuksiani! 

Lue viime joulun fiiliksistä tästä linkistä:

https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2020/12/joulunviettoa.html

Siikli-perunat keitetään kypsiksi.

Ne kuoritaan kuumina....

....ja soseutetaan muusiksi.

Vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon.

Seos on tässä vaiheessa aika tiukkaa.

Jo tunnin päästä voi huomata seoksen
löystyneen ja sitä on helppo sekoitella.

Vanhan ajan imelletty perunalaatikko, 
mitkä tuoksut ja rapsakat reunat
paistoksissa!

MYÖS LEIVONNAISET KANNATTAA VALMISTAA AJOISSA

Kauravuokaleipää teen aina jouluksi, mutta myös silloin kun tekee mieli itse tehtyä leipää. Tuo rapeakuorinen leivonnainen uhkaa hävitä herkuttelijoiden suihin ennen aikojaan, joten sitä kannattaa leipoa aina useampi kerrallaan. Ja uunilämpimän leipäsiivun päälle ei tarvita kuin nokare aitoa voita!

Kaurahiutaleista, ruisjauhoista ja
vehnäjauhoista on tämä lämpimäinen
valmistettu.

Ensimmäisen maistiaisen saa leipuri itse.

Lukijan pyynnöstä julkaisen myös leivän reseptin. Tällä ohjeella on mukava leipoa, sillä taikinaa ei käytetä ollenkaan leivonta-alustalla vaan kaadetaan kulhosta suoraan vuokiin. Olkaapa hyvät!

UUNIVUOKALEIPÄ  

Taikinasta tulee kaksi leipää suorakaiteen muotoisiin "kakku"vuokiin.

5 desilitraa vettä

1 pussi kuivahiivaa

1 desilitra kaurahiutaleita

1 desilitra ruisjauhoja

n. 8 desiä vehnäjauhoja

2 tl suolaa

siirappia

voita voiteluun

Sekoita lämpimään veteen ruisjauhot, siirappi, hiiva, suola ja hiutaleet. Anna tekeytyä puoli tuntia vedottomassa paikassa.

Lisää vehnäjauhot alustaen. Taikina saa jäädä löysähköksi. Anna kohota puoli tuntia.

Voitele vuoat ja nosta taikina niihin. Anna taas kohota puoli tuntia.

Paista 250 asteessa n. puoli tuntia.

MÖKILLE JOULUN TUNNELMAA

Halusin myös mökille hiukan koristeita: paperitähti, pikkukuusi, kynttilöitä ja ulos lyhtyjä. Viikonloput olemme vielä halunneet viettää siellä, sillä syksyssäkin on kiva tunnelmansa, eivätkä liiat sateet ole haitanneet ulkona puuhailua.

Ihanaa joulunodotusta sinullekin!

Mökkillä on hiukan kevyemmän
luokan  joulusomisteet.

Parhaan omenahillon salat

Satoikään ehtinyt Antonovka-omenapuuni tekee pöyhkeän suuria hedelmiä. Tämä talvilajike on käyttökypsä myöhään syksyllä ja maku vain paranee, jos pikkupakkanen pääsee nipistämään sitä poskesta. Tästä itäeurooppalaislähtöisestä omenasta tulee maukas hillo ja jääkaapissa terveet yksilöt säilyvät syötävinä jopa jouluun asti.

Antonovka on muuten hillittykasvuinen puu, joten se sopii pieneenkin pihaan. Satoisuus perustuu suuriin hedelmiin, jotka ovat ison appelsiinin kokoisia.

MAUKKAIN OMENAHILLO

Intensiivisen makuinen hillo valmistuu uunissa pehmenneistä omenalohkoista. Hillosokerilla soseesta saa koostumukseltaan hiukan sakeampaa.

Tarvitset:

1,5 kiloa omenalohkoja

4 desiä hillosokeria

1 desi vettä

1 teelusikallinen kanelia

Poista omenoista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Laita lohkot uunin kestävään vuokaan kerroksittain sokerin kanssa. Pohjalle desilitra vettä. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Ota vuoka uunista, lisää kaneli ja soseuta lohkot sauvasekoittimella. Laske lämpötila 150 asteeseen ja anna soseen vielä hautua n. tunnin uunissa, välillä sekoitellen. Purkita.

Antonovka-omenapuu

Omenat on hyvä pestä ennen käyttöä.

Oman puutarhan hedelmät voi 
käyttää kuorineen.

Malto on tiivis ja kypsyessään muuttuu
mehukkaaksi.

SÄILÖNTÄ LASIPURKKEIHIN

Pesin lasipurkit kuumimmalla ohjelmalla astianpesukoneessa. Lopuksi laitoin ne vielä varmuuden vuoksi uuniin 125 asteeseen puoleksi tunniksi, jotta hillo säilyisi käyttökelpoisena mahdollisimman pitkään. Purkit täytetään kuumalla hillolla ja kansi suljetaan heti. Kun säilyke jäähtyy, vetäytyy kansi lommolle. Purkit jäähdytetään ja säilytetään kylmässä. Jääkaapista hillo on helpommin käytettävissä kuin pakasteena säilytettäessä.

2,5 desilitran purkki on sopiva koko
kahden henkilön perheessä.

 

Itse tehden tietää mitä syö.

TÄNÄÄN ILOITSEN:

Hyvä, että kaksikymmentä vuotta sitten tuli istutettua mökkitontille omenapuita. Yksi on aikainen lajike, toinen syysomena ja kolmas tämä talvilajike, Antonovka. Monta vuotta elettiin, ennen kuin puut alkoivat kukkia ja saimme maistaa oman puutarhan satoa. Nyt kun tonttimme olosuhteita on saatu paranneltua, voivat hedelmäpuut paremmin ja niin syöntiin kuin säilöntään sekä leivontaan omenoita on riittävästi. 

Tänään valmistamani hillo on  supermaukasta ja aion tehdä vielä toisen satsin, onhan omenahillo tosi monikäyttöistä jälkiruuissa ja leivonnassa! 

Syksyn tuntua- mökkikausi jatkuu!

Syyskuussa alkaa näkyä merkkejä ruskasta. Suurin osa pihan kasveista ovat kukkineet, poikkeuksena upeat hortensiat ja muutamat remontoivat ruusut. Välttämättömiä puutarhahommia ei ole, mutta jotakin puuhaa haluan keksiä. 

Pihakäytävien siistimisen jätän usein syksyyn. Kesähelteillä se on turhan uuvuttavaa ja syksyn etuna on kosteus. Rikkakasvit saa vaivattomimmin ylös kun polun kivituhka on muutaman sentin syvyydeltä sateen kastelemaa. Myös hyvät työvälineet helpottavat työn suorittamista.

Sipulikukkien istutusaika on myös käsillä. Hyvissä ajoin syksyllä istutetut sipulit ehtivät juurtua ennen talven tuloa ja ovat keväällä valmiina kukkaloistoon.

VINKKEJÄ 

Pihapolkujen reunojen siistiminen on omaa lempipuuhaani. Pari vuotta sitten asensin nurmikon ja polun rajalle muovisen reunusnauhan. Rönsyleinikkiä tai apilaa se ei kuitenkaan estänyt leviämästä väärälle puolelle rajaa. Revin siis muovisen turhakkeen pois ja hankin kanttausraudan, jolla rajaus sujui kuin leikki. Hyvillä välineillä työ kuin työ on iisimpää. Minulla oli niin kiire kokeilla uutta työkalua, etten malttanut pingoittaa linjalankaa. Silmällä sihtailin työn lomassa suuntia ja polku rantasaunalle on nyt valmis.

Viimeistelin käytävän puolisoni nikkaroimalla lanalla. Asetin painoksi kivenmurikan, jotta kivituhka tasoittuisi siististi. Lopputulos palkitsi tekijää. Urakka ei ollut kohtuuton, voisin tehdä saman vaikka joka vuosi. 

Nurmikon reuna on lähtenyt
rönsyilemään polulle.

Haluan hävittää kaiken maaperään
hautaamani muovin. Tämä reunus-
nauha ei täyttänyt tehtäväänsä ja
joutaa roskiin.

Kanttausrauta oli hyvä ostos!

Kivenmurikka on hyvä lisävaruste
lanan tasoittaessa pihakäytävää.

Olen tyytyväinen työnjälkeen.

KUKKASIPULEITA

Kukkasipuleita on ostettava joka syksy. Keväällä perustamaani kukkapenkkiin onneksi mahtuu istuttamaan uusia. Kuinka laaja valikoima onkaan nykyään! Valkoisen ja sinisen helmililjan sijaan ostin vaaleanpunaisia. Narsisseissa on ihania sävyjä ja kerrottuja kukintoja. Tulppaaneiksi hankin punavalkoisen ´Ice cream`-lajin.

Sipulien istutusvälineellä sain helposti kuopat valmiiseen kukkapenkkiin. Puutarhakaira toimii hyvin perennojen istutuksessa. Syksy on hyvää aikaa hankkia perennoja, sillä niitä saa edullisemmin nyt kun puutarhat tyhjentävät varastojaan. Kosteana pysyvä maaperä auttaa huimasti juurtumisessa.

Hempeitä värejä ja ensi kevään
odotusta.

Kätevä kukkasipulien istutusväline,
jonka suomalaista nimeä en muista.

Puutarhakaira tekee täsmäkuopan
esim. perennoille.

Kairassa on mitta-asteikko, josta näkee
helposti istutuskuopan syvyyden.

TOIVOTTUJA   VIERAITA

Setäni vaimoineen pistäytyivät kylässä. Vieraita odotellessa oli mukava kattaa vanhat kahvikupit pöytään ja hakea kukkapenkistä värikästä maljakkoon. 

Setä on nuorukaisena ollut isäni kanssa rakenatamassa kesäpaikkaamme ja on aina mukava kuulla hänen muistojaan viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvuilta. Kylläpä maailmanmeno ja arjen asiat olivat toisenlaisia silloin. Isän `velipoika` (näin isä häntä kutsui) haluaa kertoa mökin tarinaa tulevassa postauksessa. Lupausta ajankohdasta en saanut, joten jäädään odottelemaan.

Vieraita odotellessa.

Daaliat kestävät hyvin maljakossa.

HAIKEUTTA

Kyllä, linnut alkavat jo kokoontua jättääkseen pesimätienoot taakseen. Laiturilla on vielä keikutellut parhaimmillaan yhdeksän västäräkkiä. Järven pinnan yllä hyrrää itikoita suupaloiksi. Tämän kesän poikasten pitää vahvistua poismuuttoa varten. Västit ovat paikkauskollisia ja toivottavasti näemme taas ensi keväänä.