Mökille latautumaan

JUNALLA MÖKILLE

VR on lisännyt lähijunavuoroja yhteistyössä mökkikuntamme kanssa. Päätinkin kokeilla junaa lauantai-iltana työpäivän jälkeen, sillä puoliso oli jo perjantaina ajellut mökille. Hän kyllä hakisi minut asemalta.

Matkan edullinen hinta yllätti, 2,70€ suuntaansa, on vähemmän kuin sama bussilla. Ja kuinka nopeasti 25 kilometrin matka taittui! Pääsin viideltä töistä ja olin Lempäälässä jo vartin yli. Sama matka bussilla olisi kestänyt n. puoli tuntia. Aika kiva säästö niin lompakossa kuin ajassakin.

Kymmenen minuutin matkalla ei ehdi takkia riisua.

GRILLAUSTA

Nälkä on tietysti hurja työpäivän jälkeen, joten hampurilainen olisi nopea koota lautaselle. Käytännöt menevät uusiksi kun talvi ei meinaa tulla. Paistamme siis hampurilaispihvit ulkogrillissä ja sämpylät saavat siinä myös nopeasti rapsakat pinnat. Todella herkullista ja nopeaa, samaa makua ei löydy pikaruokapaikoista.

Itsetehtyä pikaruokaa.

KANNA HERÄILEE KEVÄÄSEEN

Syksyllä laitoin koko kesän kukkineen kannan talvehtimaan pimeähköön pikkuhuoneeseen mökillä. Tämä on ensimmäinen kokeiluni kannan kanssa. Huoneessa on 14 astetta lämpöä silloin kun emme ole itse paikalla ja se on hyvä viileys talvettamiseen. 

Pari viikkoa sitten huomasin kasvin kasvattaneen vihreät alut kuin salaa. Nostin ruukun ikkunalle ja aloitin kastelun. Lisäsin myös lannoiterakeita kasvun tueksi. Lisääntyvä päivänvalo auttaa tietysti myös!

Kanna oli kasvattanut uutta lähes pimeässä.

Lisääntyvän valon ja kastelun myötä
kasvi komistuu.

Vihreä on lempivärini keväällä!

SÄÄ PUHUTTAA

Kaksi vuotta sitten lunta oli paljon. Alla havainnekuvat lumitilanteesta silloin ja nyt. Ne kertovat isosta muutoksesta, joka herättää ajatuksia.

V. 2018 lunta oli kaikkialla.

Talviselta näytti.....

....toisin kuin nyt!

Mietinkin, että enää ei voi puhua kesämökistä, sillä olemme tammikuussa olleet joka viikonloppu mökillä yötä. Ainosataan joulukuun pimeimmän ajan jätimme tulematta. Vapaa-ajanpaikan suuri etu on lyhyt välimatka vakituiseen asuinkuntaan.

Mukavaa tammikuun loppua!

Tuplasti pistokkaita

SYYSPISTOKKAITA

Syyskuun puolessa välissä otin koko kesän kukkineesta riippapelargoniasta pistokkaita. Ne juurtuivatkin hyvin ja kasvivalon ansiosta niistä kasvoi tukevat taimiet. Ilman lisävaloa niistä uhkaa tulla honteloita, moni laji ei menesty ollenkaan. Itse emokasvi ei selviytynyt talvesta mökillä, sillä se sai ikkunasta ainoastaan luonnonvaloa. Pistokkaat kasvatin kaupunkiasunnossa, sillä ne tarvitsevat tasaisen kosteuden juurtuakseen. Kiva huomata, että ensimmäinen kokeiluni onnistui ja oikeissa olosuhteissa kasvatus on helppoa.

Nyt taimet vaativat typistämistä, toiveena terhakat ja vahvat pelargonit. Samalla saan taas uusia pistokkaita.

Syyskuun pistokkaat juurtumassa.

Neljän kuukauden kasvusaldo.

Osa taimista on kehittänyt jopa kukkia.

Jotta kasvi haarautuu, kannattaa taimi typistää
rohkeasti.

UUDET PIENOKAISET

Vanhoja taimia typistäessä saa tuplasti uusia pistokkaita. Leikatuista latvoista karsitaan lehtiä niin, että jäljelle jää 2-3 kpl. Näin kasvi käyttää voimansa juurten kasvattamiseen. Tynkä istutetaan syvälle multaan ja kastellaan. Juurtumisvaiheessa kannattaa istutukset peittää muovilla löyhästi, jotta kosteus pysyisi tasaisena. Multa saa olla laihaa, lisäsin kuitenkin hieman vermikuliittia, jotta kosteus säilyisi paremmin.

Vanhemmille pistokkaille voi tässä vaiheessa antaa hieman lannoitetta, jotta kasvu lähtee leikkaamisen jälkeen hyvään vauhtiin.

Latvasta saa pistokkaan karsimalla eli
jättäen jäljelle 2-3 lehteä.

Istutus syvälle ruukkuun. Mullan pinnalla
on vermikuliittia.

Kuusi uutta kasvia.

Kasvivalo on tärkeä apulainen.

Nyt alkaa taas päivittäiset tarkastukset, mikä kosteustilanne pikkutaimilla on, multa ei saisi kuivahtaa. Isot taimet eivät tarvitse kastelua yhtä usein, pelargonia sietää jonkun verran kuivuutta. Kasvivaloa tarvitaan vielä helmikuun ajan, sen jälkeen alkaa olla riittävästi luonnonvaloa.

Ensi kesänä taitaa ruukkuistutuksistani löytyä  riippapelakuita!


Tässä pistokaspostaus syksyltä:
https://pisaroitaliljarannasta.blogspot.com/2019/09/syksyn-merkkeja-ajatukset-jo-kevaassa.html

Lupaus keväästä

Piipahdimme vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä mökillä. Vanhan vuoden loppu on ollut pimeä, lumeton ja vesisateinen. Tänään aurinko alkoi nousta pilvettömälle taivaalle ja päätimme tehdä kävelylenkin mökillä, maalaismaisemassa. Kylläpäs auringonpaiste helli syksyn pimeyden synkentämää sielua. Lumenrippeet olivat sulaneet, ruoho vihersi ja pajunkissatkin olivat heränneet talviunilta. Tuntui keväiseltä vaikka kalenterin mukaan on sydäntalvi. Taitaa ilmasto tosiaankin olla muuttumassa.

Mökkipäiväkirjassa lukee vuoden 2016 kohdalla , että kovia pakkasia on ollut yli viikon ajan ja pakkanen paukkuu -25 asteessa. Lunta ei silloinkaan ollut paljoa, mutta järvi oli jäässä. Nyt jäätä on vain parin sentin verran.

Kirjaamme mökkipäiväkirjaan säähavaintoja,
istutusten nimiä ja istutusajankohtia sekä muita
mukavia tapahtumia.

Pilariruusu `John Davis` tekee uutta kasvua,
vaikka on keskitalvi. Tosin maa ei ole jäässä,
joten kaikki kasvit eivät ole talvilevossa.

Kävelylenkkimme kulkee mökkitietä naapurikylän raittia pitkin junaradan vieressä kulkevalle huoltotielle. On kyllä pakko ottaa maisemakuvia vehreistä maisemista. Myös läheisen maatilan isäntä on traktorillaan liikenteessä, hän on ehtinyt muokata peltonsakin jo, liekö ennätysaikaisin!
Taitaa mökkikausi pidentyä tällä menolla, jos jotakin hyvää pitää asiassa nähdä.

Tätä kuvaa ei uskoisi tänään otetuksi, voisi olla
hyvinkin toukokuun otos.

Pelto on valmiina kevättöihin.

Järveä peittää vain ohut jääkansi.

Yli kuuden kilometrin pituinen kävely raikkaassa säässä tekee tehtävänsä, vatsa ilmoittelee nälästä. Lenkille lähtiessämme laitoimme sekä takkaan että keittiön hellaan tulet ja kun saavumme lämpö oli noussut mukavasti, ruuat mikroon ja suuta kohti.

Siinä ruokailessamme, alkoi tv-lähetys presidenttimme uudenvuoden puheesta. Myös Sauli Niinistö jakoi huolen ilmastonmuutoksesta, toivottavasti hän pystyisi, muita valtiomiehiä tavatessaan, vaikuttamaan maailman päättäjiin. Uskon, että hän osaa esittää asiat tarvittavalla tavalla!

Presidentin uudenvuodenpuhe on jokavuotinen
perinne.

Ruuan päälle maistuu päiväunet, eikä nukahtamista tarvitse kauaa odottaa.

Taas haaveilemme maalle muutosta. Omasta pienestä maatilasta, jossa olisi puutarhaharrastukselle enemmän tilaa ja talli kaikenlaista muuta puuhailua varten. Saapas nähdä toteutuuko tämä joskus!