sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Isoja ja pieniä alkuja



ISOIN ALKU ENSIN

Puolen vuoden ajan olen totutellut siihen ajatukseen, että nykyinen työni loppuu eikä uutta uraa ole vielä löytynyt.  Kun on 35-vuotta tottunut sopeuttamaan elämänsä työaikojen mukaan, tuntuu tämä vapaus ihan uskomattomalta. 
Kevään tullen olen aina unelmoinut siitä, että saisi viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä, todistaa luonnon heräämistä ja suunnitella tulevan puutarhakauden istutuksia. Vaikka työttömyys on iso muutos elämässä, tämä unelmani täyttää hyvin työelämän jättämän tyhjän tilan. Maalla riittää puuhattavaa ja siisteihin sisätöihin tottuneelle se on tervetullutta vaihtelua. Uusi alku elämässä hymyilyttää, asioilla on tapana järjestyä!


SITTEN NE PIENET

Tänään aurinko paistoi ja otimmekin päivän tehtäväksi kaataa rannasta pienehkö koivu, joka varjostaa istutuksia liikaa. Ihan uskomatonta, että lunta ei ole lainkaan, järvi lainehtii vapaana ja sipulikukkien alut pyrkivät pintaan. Nämä kelit ovat olleet kaikkien huulilla tänä vuonna ja en voi kieltää, etteikö poikkeussäät huolettaisi minuakin.


Nurmi vihertää helmikuussa!


Jalokärhössä silmut odottavat lämpöaaltoa.



Helmilijatkin heräilevät. Istutin sipulit vuosi sitten,
kun kukat olivat ensin koristaneet pääsiäispöytää.


Jouluruusu on ehtinyt jo kukkaan.


Kaadettavasta koivusta karsitaan ensin oksia,
koska kaatosäde on melko kapea.


Moottorisahasta on iso apu.


Koivu oli pienehkö, joten urakka ei ollut suuri.





Eilen oli viimeinen työpäiväni, ulkona satoi kaatamalla. Tänään on mitä kaunein talvisää ja odotukset tulevalle yhtä seesteiset!

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäiväkiitos


VUOSI BLOGGARINA-KIITOS LUKIJALLE


Pian tulee täyteen vuosi blogikirjoittamisen aloittamisesta. Näin ystävänpäivänä haluan kiittää kaikkia lukijoitani mukana olosta ja mukavista kommeneteista. Blogiyhteisössä on erittäin mukavaa väkeä, heillä ja teillä on hyvät käytöstavat hallussa. Kommentit ovat kiittäviä, kannustavia eli erittäin posittivissävyisiä. Aloittaessani kirjoittamaan ja kuvaamaan elämäämme mökiltä, mietitytti, josko somekiihkeily näkyisi kommenttiosiossa. Pelko oli turha, sillä lukijoista on tullut ystäviä, jotka jakavat samoja kiinnostuksenkohteita ja haluavat saada ja antaa vinkkejä harrastajalta toiselle.

Mökkeilyn ilosanomaa tahdon jakaa siitä kiinnostuneille, itse kun olen höpsöhtänyt luonnon helmassa eloon. Kukin lukija saa valita itseä kiinnostavat aiheet. Sitä, joka ei ole kokenut maalaiselämää omakseen, on vaikea ylipuhua. Valinnanvapaus on parasta!

Jatketaan yhteistä matkaa, vieraillaan edelleen blogeissa, jotta maailma avartuisi. Lukijoilta saa myös kaivattua vertaistukea aina kun asiat ei suju kuin "strömsössä". 

Kiitokset ystävät ja lukemisiin!





Blogitekstisuositus

Kesäparatiisi vai työleiri