ISOIN ALKU ENSIN
Puolen vuoden ajan olen totutellut siihen ajatukseen, että nykyinen työni loppuu eikä uutta uraa ole vielä löytynyt. Kun on 35-vuotta tottunut sopeuttamaan elämänsä työaikojen mukaan, tuntuu tämä vapaus ihan uskomattomalta.
Kevään tullen olen aina unelmoinut siitä, että saisi viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä, todistaa luonnon heräämistä ja suunnitella tulevan puutarhakauden istutuksia. Vaikka työttömyys on iso muutos elämässä, tämä unelmani täyttää hyvin työelämän jättämän tyhjän tilan. Maalla riittää puuhattavaa ja siisteihin sisätöihin tottuneelle se on tervetullutta vaihtelua. Uusi alku elämässä hymyilyttää, asioilla on tapana järjestyä!
SITTEN NE PIENET
Tänään aurinko paistoi ja otimmekin päivän tehtäväksi kaataa rannasta pienehkö koivu, joka varjostaa istutuksia liikaa. Ihan uskomatonta, että lunta ei ole lainkaan, järvi lainehtii vapaana ja sipulikukkien alut pyrkivät pintaan. Nämä kelit ovat olleet kaikkien huulilla tänä vuonna ja en voi kieltää, etteikö poikkeussäät huolettaisi minuakin.
 |
| Nurmi vihertää helmikuussa! |
 |
| Jalokärhössä silmut odottavat lämpöaaltoa. |
 |
Helmilijatkin heräilevät. Istutin sipulit vuosi sitten,
kun kukat olivat ensin koristaneet pääsiäispöytää. |
 |
| Jouluruusu on ehtinyt jo kukkaan. |
 |
Kaadettavasta koivusta karsitaan ensin oksia,
koska kaatosäde on melko kapea.
|
 |
| Moottorisahasta on iso apu. |
 |
| Koivu oli pienehkö, joten urakka ei ollut suuri. |
Eilen oli viimeinen työpäiväni, ulkona satoi kaatamalla. Tänään on mitä kaunein talvisää ja odotukset tulevalle yhtä seesteiset!
