Kesäkaipaus !

Alla oleva näkymä oli totta vielä kuukausi sitten. 
Mökin ikkunasta avautuu näkymä rantasaunalle ja järvelle. 
Vuodenaikojen vaihtumista ja luonnon ihmeitä on mukava seurata ja haaveilla. Onhan se rikkaus, että ikkunaruudussa maisema vaihtuu jopa päivittäin. 

Kuinka iso muutos keväällä onkaan ! Vastarannalta on pinkonut peuroja, kauriita ja kettuja jään yli. Tämä on kaupunkiasukille hieno kokemus.


Meillä on riistakamera asennettuna rantaan. Siihen on tallentunut supikoiria, kettuja ja naapurin mirrikin. Supeja ei päiväsaikaan näe, joten jännä ajatella, mitä kaikkea yöaikaan kotipihassamme tapahtuukaan. 

Jäällä on näin keväällä minkin, lumikon ja saukon jälkiä. 

Mökkitonttimme sijaitsee vain 25 kilometrin päässä Tampereelta, joten kaukaa ei tarvitse näitä kokemuksia hakea. 
Ajatukset ovat kuitenkin jo puutarhanhoidossa, mitähän uutta voisi keväällä hankkia taimistolta ?


Viisitoistavuotiaista omenapuista olen pari viikkoa sitten leikannut pois oksan tai korkeintaan kaksi. Suojaan syksyllä puut verkolla, etteivät pumpulihännät nakerra runkoa nälkäänsä. Muun ravinnon puutteessa hedelmäpuiden kuori maistuu jäniksille. Rungon vahingoittuessa puuta ei voi enää pelastaa. Vaikka oksien kärkiä on järsitty se ei kuitenkaan vaikuta satoisuuteen.

Myös ruusujen ja hortensioiden nuorimpia vuosikasvuja tämä loikkiva pensasleikkuri on typistänyt. Mm. syyshortensia kukkii sitä isommin kukin mitä enemmän oksia typistää lepokaudella. Ruusut yleensä versovat hyvin lajikkeesta riippuen.
Alppiruusujen ja havujen varjostushuput saavat vielä suojata auringonsäteiltä. Maa on jäässä ja juuret eivät pysty toimittamaan kasveille vettä.



Haravanvarsikin kutsuu, mutta pitää vielä malttaa. Odottelen, että nurmi alkaa vihertää, jotta näen kuinka se on selviytynyt talvesta.

Krookukset ovat kevään ensimmäisten joukossa kukassa, Ne kukkivat vuodesta toiseen mikäli jänikset eivät löydä nuoria, kuivien lehtien alta nousevia versoja. 
Jo täyteen kukkaan ehtineet eivät yleensä maistu.
Tiheät kasvustot voi jakaa kukinnan ja lehtien lakastumisen jälkeen. Puuhaan ei tarvitse kuitenkaan joka vuosi ryhtyä, neljän/viiden vuoden välein riittää.


Ihka ensimmäinen blogipostaukseni on valmis. Aiheita riittää, kunhan kevät etenee. 
Mukava, että lähdit seuraamaan 👌

T. Ansku 

Kommentit

Suositut tekstit