Tervetuloa kevät

LEVÄHDYSOKSA

Rakkaudessa on tahto hyvä,

sen tiesi pieni siemenjyvä,

joka pinnalle mustasta mullasta löysi.

Ei valita itse saanut valoa, varjoa,

ei päivänpaistetta, hyytävää hallaa.

Nousi, kasvoi voimalla ravinnon:

mullan vahvan, voimakkaan, lämpimän auringon.

Tuuli kylmää, kuivui joskus maa,

jaksoi kuitenkin ylöspäin kurkottaa.

Kasvoi puu - kasvatti oksan,

karisti maahan harteiltaan joutavan roskan.

Kauneuteen kietoutui, rakkautta antoi,

yön kylmässä yksin kyyneleitä kantoi.

Virtasi rungossa tunne syvä,

on oksalla istua ihmisen hyvä.

Levähtää hetkeksi nyt ja tässä,

katsella tulevaa elämässä

ja tuntea, mikä kantaa.

Tuntea kosketus ikuisen valon,

joka antoi jyvälle elämänjanon.

Tuovi Kejonen

Löysin runon, joka ihanasti kertoo pienen siemenen kasvutarinan. Siitä voi löytää monia ulottuvuuksia niin luontoon kuin ihmiseloon. Punoessani keväistä kranssia terijoensalavan oksista ja tete-narssiseista olin iloinen, että kevät on täällä! Ruukkuun istutan vielä narsissia ja helmililjoa, kestäväthän ne pikkupakkasenkin. Telkkä sukeltelee rannassa, kuin nautiskellen olostansa pitkän muuttomatkan jälkeen. Mikäs meidän on ollessa!

Tetet ja helmililjat tervehtivät sisääntulijoita.