Syksyinen viikonloppu mökillä

Aamulla ensimmäisenä heräävä sytyttää tulet hellan pesään ja laittaa kahvinkeittimen porisemaan. Tulisijan lämpö on lempeää ja kahvin tuoksu saa unisimmankin hereille. Aamu-uutisissa kerrotaan maailman menosta, täällä kaikki tuntuu kuitenkin niin kaukaiselta!

Haravointipuuhiin tekee mieli, sillä paljon on jo puiden lehtiä leijunut alas. Isommat määrät minulla on tapana siivota pois, ettei nurmikko tukehdu. Syksy on meilläpäin ollut erittäin sateinen ja jos kaikki lehdet jäävät paksuna mattona maahan, se edistää sienitautien ja sammaleen kasvua. Pienet määrät jätän kastemadoille.

Pihakäytyvät on mukava puhaltaa puhtaiksi,
märät lehdet kun ovat liukkaita jalan alla.

Haravoin kaiken pressun päälle ja vedän lastin
sen avulla tunkiolle.

Nurmikko pääsee taas hengittämään.

Kantarellipaikan kohdalla käytän lehtipuhallinta,
ettei kultainen herkku häviä kompostiin.

Tauko tekee hyvää näissäkin hommissa.

Tänään virittelen suojaverkot kaikille kasveille, joita jänis talvella typisti, ravinnokseen tietysti, ei ilkeyttään!. Kauniit ranskan- ja kanadanruusut joutuivat aloittamaan keväällä kasvun lähes nollasta, mutta onneksi kuitenkin selvisivät pumpulihännän tekosista. Omenapuut olen suojannut alusta asti, nyt jänösille maistuu ainoastaan oksien uusin kasvusto, tästä puu ei kärsi lainkaan.

`Louise Bugnet` jänöjen tavoittamattomissa.

20-vuotias Lobo pärjäilee jo ilman verkkoa.

Telkät keräävät kavereita kasaan syysmuuttoa varten. Järvellä ui kymmeniä yksilöitä, välillä sukellellen ruokaa hakemaan järven pohjasta.

Postaukset mökiltä harvenevat sitä mukaa kun käynnit siellä. Oman onnensa nojaan paikka ei kuitenkaan jää, talven tullen ainakin polut ja parkkipaikka käydään siivoamassa lumista. Myös kävelyretket jään yli vastarannalle ovat mukavia. Siellä on suo, jolla elelevät metsäneläimet jättävät jälkiä. Niitä on jännittävää tutkia. Päiväkäynnillä mökillä usein lämmitetään sisällä, jotta eväät voi nauttia säiltä suojassa.

Muutama kaunis kasvi sinnittelee vielä kukassa syyssäässä: