lauantai 12. lokakuuta 2019

Mitä mökkipihassa voi tehdä nyt ?




Lokakuu jo kohta puolessa välissä ja vielä on mukava jäädä yöksi mökille. Säät vaihtelevat sateesta aurinkoiseen. Sisätyöläisen on aina ihanaa päästä ulos puuhailemaan. Nyt vuorossa on kesäkukkaruukkujen ja vesiastioiden tyhjennystä sekä perennojen alasleikkuuta.




Olisikohan tämä vuoden viimeinen nurmikonleikkuu?


Perennojen maanpäällisten osien alasleikkuu jakaa niin harrastajia kuin ammattilaisia kahteen leiriin. Itse leikkaan ne näin syksyisin. Työ on helpointa tehdä ennekuin lehdistö painuu maata pitkin. Kevääseenkin olen joskus jättänyt, mutta esim. pioni, iiris ja päivänlilja alkavat nousta todella aikaisin ja vaarana on, että versot vaurioituvat haravoidessa. Vaikka olen suorittanut homman syksyllä, se ei ole vaikuttanut kukintaan. Juurakotkaan eivät ole kärsineet syysleikkauksesta.


Tarhapiiskun versot kaatuvat polulle, joten
leikkaan maanpäälliset osat pois.



Löysin tällaisen kätevän kokoontaittuvan
pussukan puutarhajätteille.


Varastoidessa tämä ei vie tilaa varastossa.






Täydessä lastissakin tätä on kevyt kantaa.


Kesäkukat saavat kyydin kompostiin.



Ruukut kannattaa kääntää ylösalaisin, jotta
vesi ja pakkanen eivät pääse rikkomaan niitä.



Niin muoviset kuin sinkkiset kastelukannut on
 hyvä kääntää myös, jotta ei tule pakkasvaurioita.



Kaikki ulkosalla olevat astiat tyhjennän vedestä
ja siirrän varastoon odottamaan kevättä.

Luin internetin ihmeellisestä maailmasta, että perennoista ja köynnöksistä voi ottaa siemeniä ja istuttaa ruukkuihin. Nämä haudataan talveksi maahan ja katsotaan keväällä onko versoja näkyvissä.
Tämä koskee kasveja, joiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Kokeilenpa, eihän se "ota eikä anna", jos ei onnistu. Ruukkuja ja multaa on, joten helppo toteuttaa tämä yritys.


Kesäkukista on jäänyt ruukkuja säästöön.



Kärhö on kukkinut upeasti ja siemeniä on paljon.



Nämä pääsevät ruukkuihin.



Suviruusussa on komeat kiulukat.



Kiulukan vieressä kaksi siementä, niidenkin
idätystä haluan kokeilla.



Nämä ruukut kaivan tunkion viereen puunjuurelle.
Muistankohan keväällä ottaa ne ylös?



Perennojen suojissa on muutama lehtokotilo, joita tosin on vain vähän madellut pihassani. Luin puutarharyhmässä keskustelua kotiloista ja moni totesi kannan vähentyneen huomattavasti. Syyksi paljastui linnut, jotka ovat oppineet popsimaan niitä. Hauska huomata, että nekin tarvitsevat totuttelua uusiin makuihin. Mutta puutarhaharrastajat kiittävät tästä tiedosta!



Lehtokotilo kielon lehdellä.



Sammaleet kukoistavat syksyn sateiden ansiosta.



Luumut alkavat olla kypsiä.



Pihakalusteiden pehmusteet on aika nostaa sisälle.



Pirkkalan koivu kellertää ruskasta ja
ponttoonilaituri on nostettu ylös talveksi.

Itselle nämä kotimaan vuodenajan vaihtelut sopivat, luonnossa on aina kauniita vivahteita!  Mökkitiellä tepasteli muuten isohko ruskea lintu, jolla on pitkä nokka. Netistä oli taas suuri apu tunnistamisessa. Lehtokurppa pelästyi meitä ja lennähti pusikkoon. Olipas mukava tapaaminen, Luontoportti-sivuston mukaan sitä ei ole helppo havaita luonnossa!

2 kommenttia:

  1. Valaisevia kuvia.
    Onneksi linnut ovat alkaneet syödä kotiloita.
    Myös minä tykkään meidän neljästä vuodenajasta.
    Onneksi olkoon! Olen 72 ja vain kerran nähnyt lehtokurpan luonnossa.
    Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aina mukava lukea kommentteja! Ja kuinka eri-ikäiset voivat olla samanhenkisiä☺️

      Poista