Sipulikukat nupulla, lämpöä odotellessa.

Puutarhurin kevät on odottelua, jännitystä, turhautumista, huolta, huolehtimista ja onnen tunnetta.

Koko pitkä jakso lokakuusta toukokuuhun asti on odottelua; tulisipa kevät. Jännitys, onko talvipakkaset nitistäneet rakkaat istutukset, on venynyt tänä keväänä pitkäksi. Nytkin istun puutarhatuolissani, toppis päällä ja huolehdin siitä, pitääkö nupullaan olevat tulppaanit suojata yöksi harsolla. On siis pakkasia pidellyt.

Suoja-aidat poistin viikko sitten. Joka kerta kun saavun mökille kohdistan katseeni tulppaaneihin ja atsaleaan, onko ne joutuneet niin sanotusti parempiin suihin.

Parasta on kuitenkin nähdä, että luonto elpyy rankasta talvesta. Koivut ovat hiirenkorvalla, sipulikukat kukkivat pian ja syksyllä kylvetty uusi nurmialue on selvinnyt. 

Osto-orvokit kukassaan. 

Perunanarsissit istutin viime syksynä. 

Helmililjat ovat pieniä, tarvitsisivat sadetta. 

Vuorenkilpi on varma kukkija. 

Tulppaanit selvisivät yöpakkasista. 

Narsissit avautuvat heti kun lämpö saapuu. 

Oma käsi toipuu leikkauksesta vähitellen. Blogikin on siksi ollut tauolla. Tänä vuonna haravointi on jäänyt, mutta kuivat lehdet pääsevät ruohonleikkurin möyhennettäväksi ja nurmikon ravinteeksi. Puutarha on siinä vaiheessa, että kiireellisiä istutuksia tai puuhia ei ole. 

Reippaasti rantaan ja kastautumaan. 

Koivut jo hiirenkorvalla. 

Toppis päällä ihailen maisemaa. 

Tiedätkö mikä tämä on? 

Ostin kokeiluun omenatoukka-ansan. Sen pitäisi houkutella koiraspuoliset  omenakääriäisperhoset sisäänsä feromonin avulla. Saapa nähdä ovatko omenat vähemmän matoisia. Onko sinulla kokemusta tästä? 

Ensi viikolla lämpö saapuu ja uskon, että kasvit ottavat kasvupyrähdyksen ja nuput aukeavat. Sitä odotellessa katselen terassilta järvelle ja käyn kastautumassa. Tänä vuonna olin reipas ja dippasin järveen heti jäiden lähdettyä. Ja tämä jatkuu aina seuraaviin pakkasiin asti! 

Oletko sinä jo heittänyt talviturkin? 

#puutarha #omenatoukka-ansa