Ruusujen parhaaksi

ENSIMMÄISTEN RUUSUJEN AIKA

Taas on käsillä aika kun aikaisimmat ruusut ovat parhaassa loistossaan. Suviruusu, Juhannusruusu sekä Viljamin keltaruusu ovat maltillisesti leviäviä, kerrottuja, pari viikkoa kukoistavia kaunokaisia. Sopivan kasvupaikan saatuaan ne viihtyvät vuodesta toiseen uskollisesti kukkien. Tänään sitä toivoo, että helteet väistyisivät, jotta ruusuja voisi ihastella mahdollisimman pitkään. 

Mummulani pihapiiristä joskus tuotu
taimi on vanhaa kantaa.

Suviruusun oksat nuokkuvat sateen jälkeen.

Viljamin keltaruusu.

TAISTELU VIHOLLISTA VASTAAN

Viime vuonna ihmettelin em. ruusunnuppujen alkaneen katkeilla salaperäisesti. Haitaksemme oli ilmestynyt vattukärsäkäs. Ötökkä munii nuppuihin, jotka se katkaisee ja toivoo niiden tipahtavan maahan ennenkuin puutarhuri ehtii kerätä pois. Nupuissa kasvaa uusi, runsaslukuisempi kärsäkäspolvi. 

Vuosi sitten aloitin katkottujen nuppujen poimimisen ja hävittämisen. Ystävien avulla onnistuimme keräämään valtaosan epäilyttävistä ruusunnupuista. Jotkut ovat turvautuneet myös myrkkyihin. Itse päätin, että keräily saa riittää, sillä pensaissa riittää siltikin runsaasti kukkia.

Tänäkin vuonna vattukärsäkkään tuhoja on nähtävillä, mutta selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Toivottavasti tämä toimi on riittävä ja tuoksuvia ihanuuksia on enemmän ja enemmän tulevina vuosina.

Vattukärsäkkään katkaisema nuppu.

PARASTA RUUSUILLE

Facen puutarharyhmässä näin kerrassaan upean juhannusruusupäivityksen. Pensas oli täynnä ihania valkoisia kukkia. Ihan pakko oli kysyä mikä on kasvattajan salaisuus. Heillä on hevosia, joiden lantaa käyttävät ruusulannoitteena. Siitä sain idean kysyä oman paikkakuntamme ryhmässä, olisiko kenelläkään halukkuutta antaa muutaman säkillisen verran tätä ihmeainetta puutarhaani. Melko pian aloin saada vastauksia ja teinkin diilin muutaman kilometrin päässä olevan tilan isännän kanssa.

Lanta oli jo hieman käynyttä ja se lämmitti ihanasti raahatessani säkkiä autoon. 

Hevostilalta palatessamme olin niin onnellinen, että oikein nauratti kuinka pienet ilonaiheet voivat olla!

Heitin heti pienet hippuset ruusujen juurille, ne kun kestävät vähän "tuoreempaakin tavaraa". Viljelyksille lanta pitää kierrättää kompostoinnin kautta.

Tämä lannoituskerta ei auta enää tämän vuoden kukintaan, mutta ensi vuonna toivon paljon suuria tuoksuvia kukintoja.

Oli heti pakko heittää vähän juurille voimaa.

Suviruusun kauneutta.

TÄNÄÄN MIETIN

Puutarhanhoito ei ole hätäisen hommaa. Itse ei pysty mitenkään vaikuttamaan kasvien kukinta-aikaan tai niihin vaikuttaviin sääolosuhteisiin. Nyt istutettu saattaa olla kauneimmillaan vasta vuosien päästä.

Mutta silti paljon voi kasvien hyvinvoinnin eteen tehdä ja lopputulos kyllä palkitsee!