Linnut mökillä






Taas on aika seurata lintujen kevätmuuttoa ja pesänrakennustouhuja. Pihapiirissämme on monta pikkulintulajia, jotka juuri nyt etsivät puolisoa, rakentavat pesiä ja ahkeroivat poikasten hengissä pitämiseksi.

Järvenranta suo kokemuksen myös vesilinnuista, joiden rauhaisaa elämänmenoa uhkaa monet pedot niin maalla kuin ilmassa.

MERIKOTKA

Merikotkia alkoi näkyä Pirkanmaalla muutamia vuosia sitten. Se on runsastunut ja jopa talvehtii meillä. Sen siipiväli on parin metrin tienoilla ja on täten Suomen suurin lintu.

Kotkan huomaa liitelevän taivaalla usein vasta sitten, kun sen ympärillä huutaa joukko pienempiä siivekkäitä. Sen ravintoa on mm. kalat ja linnut sekä nisäkkäät aina rusakon kokoisiin asti. Alueen linnuston valppaus pelastaa joitakin yksilöitä joutumasta suupalaksi. Mm. juuri ennen jäiden lähtöä bongasimme merikotkan aterioimassa järven jäällä.

Kokonsa ja pelottomuutensa vuoksi se taitaa olla ilmojen herra!


Kuva Irma Mikkola 


HARMAAHAIKARA

Harmaahaikara yllätti viime kesänä vierailullaan. Se lennähti muutamana iltana, jo auringon painuessa mailleen, laiturin nokkaan kalastelemaan. Kurjesta sen erottaa lennossa mutkalle vetäytyvästä kaulasta.
Tämä laji pesii meistä vastarannalla. Pesä on kuin risukasa ja ääntäkin sanotaan rääkäisyksi. Oliskohan harmaahaikara vesialueemme boheemein tyyppi? 

Kaulushaikara on taas musikantti, jonka puhallinsoolot raikuvat järvellä ihan omaan tahtiin. Se on erittäin arka lintu, mutta "sumutorven törähdyksestä" tietää harmaahaikaran asustelevan ruovikossa.

Haikaroiden ylilennoista huolimatta (satujen) kääröjä ei onneksi ole tipahdellut meidän tontille , hih!


Kuva Irma Mikkola 


SILKKIUIKKU

Silkkiuikut ovat tuttu näky meidän järvellämme jo vuosien takaa. Ne uivat mieluiten keskemmällä rantojen sijaan, mutta niidenkin ääni on voimakas ja tunnistettava. 

Suloisinta on seurata kuinka poikaset matkustavat emojensa höyhenten suojissa, jos matka uuvuttaa. Silkkiuikkumama on kuin kotiäiti, joka nauttii jälkipolvien hoivaamisesta aikuisuuteen.

Ne viihtyvät rehevillä järvillä, joiden "supermarketeista" syötävää on helppo sukellella.


Kuva Irma Mikkola 


TELKKÄ

Telkkä on sukeltajasorsa, joka pesii puun kolossa tai pöntössä. Meillä pariskunta ilmestyy ilta-aikaan jostakin sukeltelemaan ruokaa rannastamme. 
Se on arka lintu ja lähtee nopeasti uiden tai lentäen kauemmas ihmisestä. Telkän siivistä lähtee lentäessä hauska viuhuva ääni.
Mahtavinta olisi osua näköetäisyydelle, kun telkän poikaset jättävät pesän hyppäämällä reippaasti ulos pesäkolosta.


Kuva Irma Mikkola 


PUNARINTA

Punarinta on söpö palleromainen sieppojen heimoon kuuluva pikkulintu. Se ilmestyy usein talon alta ja vaikuttaa rohkealta, jopa uteliaalta. Lintu hyppelehtii maata pitkin, joskus lähellekin ihmistä.

Tämä nappisilmä laulaa säkeensä yleensä korkealla, esimekiksi kuusen latvassa. Tirskuttelua ja tiukujen helinää, näin kuvataan sen sulosointuja.

Punarinta on lintumaailman oopperadiiva, jonka sopraano kuuluu kauas pihapiirin ulkopuolelle.


Kuva Irma Mikkola 


VÄSTÄRÄKKI

Eniten odotan västäräkkien saapumista, sillä sananlaskukin sanoo "västäräkistä vähäsen" 
Se saapuu huhtikuun lopulla laiturillemme keikuttelemaan kuin sanoen: "tervehdys, tässä taas ollaan!"

Tämä Pirkanmaan maakuntalintu on rohkea ja viihtyy ihmisen lähellä. Se ei pelkää edes laiturillamme olevaa lelukäärmettä, jonka toivoimme estävän lokkien sotkut. Ja lokkeihin tuo pelätin on tehonnutkin.

Viime viikolla saimme todistaa viehkeää soidintanssia juuri meidän laiturillamme. Kun aika on, emo tuo poikasensa näytille samaiseen paikkaan. Siinä emo ruokki pikkuväkeänsä, vaikka taivaalla lentävät kotkat ja vaikka minkit ja supikoirat etsivätkin saalista meidän pihoiltamme.


Kuva Irma Mikkola 

LEHTOPÖLLÖ

Lehtopöllö on yöaktiivinen, emmekä olekaan koskaan tavanneet sitä silmästä silmään. Vastapäiseltä rahkalta alkaa iltakymmenissä kuulua huhuilua, joka eroaa täysin muiden siivekkäiden ääntelystä.

Sen ravintoa ovat mm. hiiret, myyrät ja rotat. Lehtopöllön myyräharvennus on oikein tervetullutta, jotta pikkujyrsijöiden populaatio ei kasvaisi liikaa.

Olisikohan lehtopöllö se meidän kylän viisain tietäjäolento?


Kuva Irma Mikkola 


LINTUKUVAUS

Niin käteviä kuin älypuhelimet ovatkin, ne eivät sovellu lintujen kuvaamiseen. Koska itse en järjestelmäkameraa omista, pyysin harratevalokuvaaja Irma Mikkolalta hänen tallenteitaan käyttööni.

Eli kaikki postauksen upeat kuvat ovat hänen ottamiaan ja kiitän kovasti Irmaa yhteistyöstä. Lintukuvaus vaatii aikaa, oikeat välineet ja harrastuneisuutta, jotta lopputulos olisi näin hieno!


#linnusto #merikotka #telkkä #västäräkki #punarinta #harmaahaikara #lehtopöllö 

Kommentit

  1. Ihana postaus!
    Linnut jos mitkä ovat äänellään kyllä niin kaunista kuunneltavaa.
    Oi, tuo pöllö on niin soma.
    Täälläkin metsässä huhuilee pöllö, olen sen kerran nähnyt.
    Harmaahaikaran haluaisin nähdä.
    Kotka myös ylväs upea lintu.
    Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset 🩷 Toivottavasti pöllö ilmestyy näkyville 🤗 harvinaisen linnun bongaaminen ilahduttaa!

      Poista
  2. Olen huono tunnistamaan muita, kuin "peruslintuja", mutta sen tiedän, että merikotkaa ja haikaraa en ole meidän mökillä nähnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo isojen lintujen vierailut kyllä huomaisi 🤗

      Poista
  3. Teillä on ihanan paljon lintuja mökin pihapiirissä! Ja mikäs sen parempaa kuin seurailla heidän touhuja. Haikara olisi kiva nähdä itsekin, viime kerrasta aikaa. Muistan puoli päivää ellei enemmänkin aikanaan seisoneeni lomatalon pihapuskassa yrittäen kännykällä ottaa kuvaa kolibripariskunnasta. Oli kärsivällisen hommaa 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lintubongaus ei ole kiireisen harrastus 😆 sinulla oli kyllä harvinaisuus "kiikarissa"

      Poista
  4. Kiitos kivasta kommentista 🤗

    VastaaPoista
  5. Niin totta, linnunlaulu on kaunista varmasti kaikkien korville! 🌟☀️ Aurinkoa sinulle myös!

    VastaaPoista
  6. Lintujen seuraaminen on hieno ja kiehtova harrastus. Toivoisinpa että ehtisin enemmän sitäkin puuhaa. Lomalla ja mökkeillessä lintujen bongailuun on enemmän aikaa ja silloin sitä tulee harrastettua. Olikin hauska lukea sinun järvimaisemiesi linnuista, sillä täsmälleen samat tyypit, tai niiden serkut, viettävät kesää meidän mökkirannassa täällä Turun saaristossa! Harmaahaikara asustelee samassa lahdessa ja huuto kuuluu kauas. Telkkä muuttaa joka vuosi samaan rantapönttöön ja silkkiuikkuja purjehtii ohi.
    Merikotkia on tosiaan alkanut näkyä paljon enemmän, oikeastaan lähes runsaasti ja vaikka se on hieno asia, sillä nehän olivat lähes häviämässä, niin nyt niiden runsaus kostautuu kevään lempilinnulleni haahkalle, jonka poikasilla merikotka aterioi. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta linnut ovat silti ihania :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen seuraaminen vaatii tosiaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Silmien hyvinvoinnille tekee muuten hyvää kääntää katse välillä kauemmas (tässä näyttöjen maailmassa). Tasapaino petolintujen sääntelyssä on herkkä aihe, toivottavasti merikotka ei aiheuta liikaa vahinkoja 😔

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit